tiistai 26. lokakuuta 2010

Videosessioista ja säätämisestä

Täällä ollaan. Elossa edelleen!
Levytyksen jälkeinen aika on erikoista aikaa. Ensin on tehty iso yhteinen ponnistus. Kun lapsi on saatu valmiiksi, alkaa odottelu. Turhauttavan pitkä.
Seuraavassa pari sanaa odottelusta.


Kevennyksellä käyntiin. Raskaan sarjan sellaisella.

Ookoo. Lähdetään perusasioista.

Tämähän ei ole mitään blogin päivittämistä. Blogin päivittäminen tarkoittaa sitä, että linjoilla ollaan skarppina uunituoreiden asioiden kanssa. Ja tässä mussutetaan muun muassa 10.-11. syyskuuta tapahtuneita asioita. Anteeksi.
Mutta on tälle selityskin. Päätettiin poikien kanssa, että ei laiteta ulos mitään videokuvauksista ennen kuin sinkku on linjoilla. Hurjimpana asiaa ajoi Timo "The Highland Bird".
Ja onhan siinä pointtinsakin. Uudet kotisivut, uusi ilme, sinkku, video, blogi... Kun räjähtää, niin räjähtää sitten kunnolla.

Niinhän sen piti mennä. Vaan kun ei mennyt. Bisnes on bisnestä.
Jotenkin olemme siinä tilanteessa, että sinkku tulee ulos vasta alkuvuodesta.
Levy-yhtiöstä tälle kaikelle annettiin niin hyvä selitys, että päätimme tyytyä markkinatalouden sääntöihin.
Hommahan menee niin, että joulu se taas tulla jotkuttelee. Ja joulun alla on ylitarjontaa lähes kaikesta - myös musiikista. Tässä kokoluokassa ei siis ole varaa hypätä kusena lumeen.
Tarkoitus olisi, että itse levy pläjähtäisi ilmoille sitten keväthankien aikaan. Sitä silmällä pitäen olemme ainakin keikkakalenteriamme täyttämässä. Kevättalvesta ei luisteta!


Hei. Maidenia. Koppoti-koppoti-koppoti-koppoti.

Nyt ollaan kaukana kotoa! Takaisin asiaan.

Pari sanaa videosta (kuvia ette valitettavasti saa, pihtaamme niitäkin alkuvuoteen).
Video siis kuvattiin syyskuun ensimmäisellä puoliskolla.
Kuvaussessio oli kahden päivän tiukka puristus. Sitäkin enemmän puristeltiin kuitenkin ennen kuvausten alkua.
Ohjaaja Heiska eli Sami Heinonen, tuttu myös IM-taustakuoroista ja Tangomarkkinoilta, oli saanut meiltä videobiisin useita viikkoja ennen kuvausten alkua. Kuvakäsiksenkin mies oli laatinut. Tehnyt paljon työtä.
Mutta mitä tekee Nikula?
Minä sitten pienessä taiteilijamielessäni aloin säädellä asioita. Kahta päivää ennen h-hetkeä kypsyin ajatukseen, että olemme tekemästä väärästä biisistä videota. Ei alkuperäisessäkään mitään vikaa olisi ollut. Se on helvetillinen iskuveisu.
Silti. Jotain tapahtui.
Ei muuta kuin yötä vasten tekstiviesti ohjaajalle: "Mitäpä jos..."
Seuraavana aamuna olikin sitten puhelinrallin paikka. Ohjaaja Heiska pureskeli hetken ja nousi kanveesista kuin Mies:
"Haasteet kuuluvat asiaan", tokaisi hän (äänessään lievää turhautuneisuutta).
Operaattori kiitti, kun asiaa setvittiin perin pohjin puhelimitse bändiporukalla. Viimeisen signaalin näytti Ile Vainio AXR Musicilta. Ei muuta kuin biisi vaihtoon. Kaikilla hyvä mieli. Rauhallinen ja tyyni.

Tässä välissä piti olla mahtavia kuvia mahtavista videosessioista. Mutta kun sinkun ja samalla videobiisinkin julkaisua siirettiin, joudutte tyytymään täytematskuun.


Vuoden luontokuva. Hurli haarailee tunteella. Kuva Lappeenrannan keikkareissulta viime talvelta. Koskettimissa oli Hännisen Jukka.


Samalla reissulla. Tässä ollaan Jyväskylän keikan jälkilöylyissä.


Hissirakkautta.


Bändikuva helvetistä. Onneksi tästä voi edes oppia. Näin ei oteta bändikuvia. Ja missä Kemppinen?


Takaisin nykyhetkeen. Kemppinen puhuu ja on mystinen. Tämä on ainoa kuva, joka tässä vaiheessa julkistetaan videosessioista (kuva ei liity itse videoon).

Kahden päivän kuvausten jälkeen juhlistimme hyviä sessioita.
Timo oli pilata illan pistämällä dvd-soittimaan kreikkalaista Firewindia. Kemppisen kanssa pohdimme ääneen, että Firewind olisi ollut hyvä syy lopettaa hevin kuunteleminen.
Firewindhan on kuuluisa siitä, että Ozzyt ja Tolkit vievät soittajat. Siltä Firewind kuulostaakin: kovia soittajia ja hieno laulaja, mutta meininki on yhtä kohkaamista ja uhoamista. Kaukaisilta tuntuivat Rainbown kultakaudet, jolloin suurin piirtein saman genren biisit perustuivat iskeville ideoille ja tunteikkaille melodioille.


Korkean paikan leiri. Videosessioiden jälkeen baarissa. Siellä oli mies, joka laulaa Judas Priestia paremmin Rob Halford. Hän on Antti, sukunimeä en muista, Toholammilta.

Loppuun vielä tällaista. Isäntien perustajakolmikon progressiiviset tuulahdukset.


Avaruuden kukkaset.

Odottelu jatkuu. Malttakaa alkuvuoteen. Niin mekin.
Hyvää pitää joskus odottaa.

- Jouni

tiistai 14. syyskuuta 2010

Levy-yhtiössä kahvilla ja masteroimassa

Ile Vainio ja Mikko Saukkonen sekä Isukin pojat isossa maailmassa.

Edelleen täytyy hehkuttaa sitä, että Isäntien kakkoslevy saatiin tehtyä tehokkaasti putkessa. Masteroimaankin päästiin syyskuun alussa, vain kuukautta äänitys- ja miksausurakan päättymisen jälkeen.
Helsinki otettiin haltuun 1.-2. syyskuuta.
Kun Kokkolasta lähdetään, tarkoittaa se aikaisia aamuja. Ei siinä ehdi heittää edes puuroa naamaan, kun kolme miestä astuu henkilöautoon kello 6.45. Sitten kohti Vaasaa, josta Lapin poika Hurtsi, tai Isäntä-leirissä japanilaisittain vääntyvä Hurli, napataan Opelin etupenkille. Ilmajoen Koskenkorvan kohdalla aamusämpylää poskeen.
Huoltamolla tajuamme, että jossain päin Suomea eletään vielä vuodessa 1981, ainakin kanta-asiakkaiden syysmuodista päätellen. Pitkätukkien yhteisestä vessareissustakin kuuluu kahviosta kuittailua. Niin, milloinkahan viimeksi pitkä tukka on ollut homouden merkki? Vuonna 1981? Hieno paikka silti tuo Koskenkorva. Kahvi on hyvää ja sämpylä täyttää.

Kosketinihme Kemppiselle kurvataan seuraavaksi. Mies elää Tampereella eli niin etelässä, että pihapuussakin kasvaa päärynöitä. Maistan yhden: Jouni tykkää tästä.
Matka meinaa tyssätä vähän ennen Helsinkiä, kun huomaan pankkikorttini vanhentuneen matkan aikana. Mutta Timon pussi on pelastaa.
Myöhästymme vain kahdella minuutilla kahdeksi sovitusta levy-yhtiöpalaverista.


Varastohalli vai kultalevytehdas? Ei tänne vahingossa löytäisi.

Levy-yhtiöt ovat erikoisia paikkoja. Niin myös Edel (nykyisin AXR Music). Ei uskoisi, että Viikin perukoilta, teollisuusalueen viimeisestä sopukasta löytyvän varastohallin sisällä on seiniä, jotka on vuorattu kultalevyillä.


Tätä lisää.

Hienoa on myös nähdä se, että vaikka kuinka levybisneksen alamäestä puhutaan, niin ainakin Edelin toimistolla väännetään tosissaan hommia. Puhelimet soivat, ja ihmisiä vilisee siellä täällä. Pianisti Esa Nieminenkin vaeltelee levottoman näköisenä tyhjä kahvikuppi kädessään.
Ile Vainio on uusi tuttavuus vain Hurtsille. Kemppinenkin oli osunut Ilen kanssa yhteisille jatkoille jo Popeda-aikoinaan.
Mieluisa yllätys kaikille on se, että Edelin (eli AXR Musicin) uusi tiedottaja Mikko Saukkonen vaikuttaa hommaansa sopivalta mieheltä. On mukava kertoa visioista, kun pöydän toisella puolella ollaan oikeasti kiinnostuneita.
Päätämme levyn julkaisuajankohdasta ja ensimmäisen sinkun pullautukesta pihalle. Lopuksi juomme tyytyväisinä kahvia ja kuuntelemme Ile Vainion juttuja. Niitä riittää. Hyvä palaveri.


Kauppinen ja Kemppinen.

Illansuussa keskitymme ökyisän Katajanokan halvassa Eurohostellisamme nauttimaan siitä, että bändi on kerrankin koko porukalla liikenteessä ilman sen suurempia suorituspaineita. Nautimme parit.


Hurli ottaa omansa.


Tunnetta tunteella.


Uudo armeijan leivissä.


Punaista päin.

Italopowerin luvattu lapsi, journalistinakin tunnettu Ossi Jääskeläinen (Ossille: ei se Labyrinth nyt niin erikoinen ole, kuuntele ennemmin vaikka Ring of Firea) lyöttäytyy perinteitä kunnioitten taas seuraamme.
Loppuillan istumme Kaisaniemessä terassilla.
Kannatti tulla, sillä Hurtsi oli malttanut säästää reissun tärkeintä puheenvuoroa. Oikean hetken tultua mies lyö pöytään oman mielipiteensä tulevan levyn nimestä. Ei kyseessä mikään uusi avaus ole, mutta rohkea nosto kuitenkin, sillä levyn nimeksi oli jo lukittu tyystin toinen juttu. Hurtsin hyvin perusteltu ja Kemin Mafiallakin hyväksytetty shokkikortti puree. Ossikin nyökyttelee. Päätämme lukita levyn nimen uudelleen. Tällä kertaa edellistä paremmin. Tämä on muuten nappinimi!


Hurli on juuri lukinnut kakkoslevyn nimen. Sille!

Seuraavana aamuna pyöräytämme kymmeneksi Svantelle eli Chartmakers Studiolle Töölön Topeliuksenkadulle. Kemppinen on avannut aamunsa hississä, legendaarisimmilla möläytyksillään koskaan, mutta ei niitä voi tänne laittaa. Kerrotaan sitten joskus.


Svante.

Masterointi on sellainen asia, että sitä ei kannata käydä selittelemään. Sanotaan vain näin, että hyvästä levystä tehdään masteroinnissa vieläkin parempi. Ja Svante osaa sen.
Referenssilevynä käytämme miksauksessakin suuntaviivoja antanutta Waspin uutukaista eli Babylonia, joka on muuten hemmetin hyvä ja potkivilla soundeilla varustettu levy. Svante tekee taas taidetta. Levymme on valmis kahteen mennessä.


Skarpeimmasta päästä?

Tällä kertaa kaikki sujuu ensilevyn masterointia selkeämmin. Viimeksihän biisjärjerjestys muuttui ihan viime metreillä. Lisäksi muistissa on levyn päätösbiisin tiputtaminen levyltä masteroinnissa ja korvaaminen villillä kortilla (Kivirekeen Kahlittu). Tällä kertaa kaikki sujuu suunnitellusti. Paitsi siltä osin, että levy sai toisen nimen kuin Helsinkiin lähtiessämme luulimme.
Heitämme uunituoren masterin Edelin eli AXR Musicin pojille.
Neljän ruuhkan puhkaistuamme Opelin rikkinäinen cd-soitinkin alkaa jostain syystä toimia. Pesässä jytisee uusi Isäntä Meidän! Iskeviä sloganeja uusia IM-paitoja varten lohkeilee todetessamme, että uusi levy kannatti tehdä! Pegasuksen kova lätty!

Hyvät kuvat: Ossi J.

Huonot kuvat: bändi

Seuraavassa osassa suuntamme musavideon making of -tunnelmiin. Video kuvattiin muuten viime viikonloppuna. Siitä lisää tässä piakkoin.

- Jouni

tiistai 31. elokuuta 2010

Pari kuvaa, vähän diibadaabaa

Tapahtui tässä taannoin, että käväistiin keikalla kotimaisemissa, Kokkolan The Rock Pubissa. Uusia biisejä esitettiin kolme. Enemmänkin olisi esitetty, mutta Youtuben aikakaudella ei otettu sitä riskiä, että biisien liveversiot ovat jaossa ennen levyn varsinaista julkaisua.
Keikalla kulki kivasti. Ainakin siihen nähden, että viimeiset bänditreenit oltiin vedetty ennen levytystä, joskus loppukeväästä. Mutta mitäpä sitä treenaamaan, kun vanhojen biisien varassa mennään. Taisi (ja saisi) olla viimeinen keikka, joka pohjautuu ekan levyn biiseihin.
Ilta oli sikäli merkittävä, että kosketisti Jani, ex-Mysteerimies, Kemppinen soitti ensimmäisen keikkansa virallisena IM-jäsenenä.
Tässä pari kuvaa, jotka salama on pilannut. Mutta onpa ainakin todiste siitä, että osataan täällä tehdä muutakin kuin levyttää.
Huomenna levy-yhtiöpalaveriin ja sitten masteroimaan lättyä. Kertomusta luvassa taas joskus.
- Jouni


Kuvat: Risto D. Kiitokset Esalle

torstai 29. heinäkuuta 2010

Levy miksattu!

Miksauksiin tuli pienehkö tauko golf- sekä purjehdusreissuni takia, mutta kisojen jälkeen takaisin mikserin ääreen ja eilen illalla paria pientä viimeistelyä vaille saatiin miksaukset valmiiksi. Tänään loppuviilaukset eilisiin mikseihin, tiedostojen siirtoa, siivousta studiolla sekä soittokamojen roudaus takaisin treenikämpälle.

Nyt on vihdoin kesäkuun 13. päivänä alkanut Isäntä Meidän kakkoslevyn äänitys- sekä miksausurakka ohi. Huomattavasti nopeammin siis kuin edeltäjänsä, jota tehtiin pätkissä silloin tällöin yhteensä kolmen ja puolen vuoden ajan.

Moni voi silti ihmetellä, kuinka yhdentoista biisin miksaamiseen kuluu kuusi päivää, kun esim Kevin Shirley miksaa parhaimmillaan levyn neljässä päivässä: Shirley ei pelaa välillä XBoxilla rallia kesken sessioiden :)


Flatout nollaa ajatukset miksausten välillä

Pasi

torstai 22. heinäkuuta 2010

Oranssi apina iskee jälleen!

Huh hah hei ja miksaukset etenee. Työrytmi heittänyt jo kuperkeikkaa. Kellon lyödessä viime yönä kolmea, lopetimme eilispäivän miksaukset ja tietysti tämän päivän aamu alkoi vastaavasti kello yksi iltapäivällä. Tahti on ollut tiivis ja 8 kipaletta levylle on jo iskukunnossa.

Miksatessamme eilen erästä tanssikappaletta, oranssi apina yllätti jälleen: Tällä kertaa soittamalla kyseiseen biisiin sen kummempia kysymättä pienen kellopeliriffin.


kellopelitystä

Pasisti

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Miksaukset käynnissä - Nyt tykittää

Lauluäänitysten ja parin välipäivän jälkeen korvat olivat levänneet tarpeeksi levyn miksausta varten. Lauantaina miksaukset saatiinkin vihdoin aluilleen ja perussoundit kohdilleen. Tätä kirjoitettaessa neljä biisiä onkin jo miksattu valmiiksi. Miksauksen lähtökohtana oli se että käytetään ainoastaan soitinten omia "luomu"soundeja siten että yleissoundi potkii ja tykittää! Mitään ei myöskään korjailla eikä viritetä. Tältä Isäntä Meidän siis kuulostaa oikeasti :)


T & P ruuvaamassa nuvikoita kunnes rokkaa kympillä!


Soundeja haettaessa kuunneltiin muutakin kuin omaa musiikkia

T & P
(Terrance & Phillip)

torstai 15. heinäkuuta 2010

Äänitykset vähä niinku siinä

Se on kuoro. Askel rokkistemmojen tuolle puolen.

Nyt on laulut laulettu. Kuorotkin. Oikeat kuorotkin.
Omasta osuudestani vielä sen verran, että olihan se aika mielenkiintoista laulaa biisiä, jossa kerrotaan pohjoistuulesta, keskellä kuuminta kesää. Varsinkin, kun studion ainoa ilmastointilaite surisi jossain muualla kuin laulusalissa.

Helteestä en ole nauttinut, mutta helteen olen joka solullani elenyt.
Kaikki on kuitenkin sujunut todella mainiosti ja lujalla potkulla. Kuudes ja viimeinen laulupäivä saatiin nätisti purkkiin keskiviikkona hieman ennen keskiyötä.
Onneksi sentään aikataulussa on ollut sopivasti ilmaa. Ilman ilmastoitua tarkkaamoa, keidasmaista taukotilaa, laulusessioista ei olisi tullut mitään.

Hienointa tässä on se, että levy on nyt oikeasti päästy tekemään putkessa. Tunnelma ja tekemisen meininki kuuluu. Debyyttihän väännettiin kolmessa vuodessa, turhauttavan pienissä palasissa.

Sessioiden mielenkiintoisin ilta oli maanantaina, kun kahdentoista hengen kuoro, sieltä täältä koottu, astui valmiiksi hikoiltuun studioon. Kuoro selvisi taivaallisesta osuudestaan reilussa tunnissa, mikä oli aika uskomaton suoritus. Hatunnosto siitä. Kiitos vielä kerran kaikille loistaville laulajille! Ja syvä kumarrus Heikki Nisoselle kuorosovituksesta.

Isäntä Meidän -kuoron jylhä välipala.

Heiska ja Koskela nakuttivat loput rokkistemmansa keskiviikkona illansuussa. Siitä palkaksi Jägeria ja Bacardia.
On onni olla taustalaulaja.

Timo vetää tänään loput pari sooloaan narulle. Sitten päästetään Pasi miksaamaan.
Tämä on hienoa! Kuumuudesta huolimatta.

Kesän kuumin juttu.


- Jouni

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Elämän hedelmiä

Otsikko on elämään jäänyt heitto Radio Keski-Pohjanmaan haastattelusta viime torstailta.
Elämän hedelmiä tässä on tosiaan viime viikot työstetty. Onneksi vaimo ymmärtää. Tällä kesälomalla ei nimittäin ole lomailtu.
Sattui niin, että studiohommat lykkääntyivät niiden liiankin perinteisten levy-yhtiökuvioiden takia kolmella kuukaudella suunniteltua myöhemmäksi. Kohdallani se tarkoitti sitä, että levytys ja Kokkolan oopperakesän jättimäisen Carmen-produktion loppupuristus sattuivat samalle kuukaudelle.


Totisena taustakuorossa. Kuva: Markku Jokela

Kun Carmenin neljäs ja viimeinen esitys kajahti ilmoille tiistai-iltana, en rynnännyt kuohuviiniä poksautellen Kokkolan yöhön. Ei. Tämä poika paineli kotiin odottamaan seuraavaa päivää ja alkavia laulun äänityksiä. Vire laulamiseen oli hyvä, mutta pari välipäivää olisi tehnyt henkisesti terää: kunnon nollauksen puutteessa Carmenin kuviot jäivät pyörimään sellaisella repeatilla päähän, että yöhöni mahtui yksi ainoa uni. Sekin oli sävyltään ankea. Unessani rumpalimme Hurtsi, kukapas muu, valitteli, että olemme tekemässä liian siloiteltua levyä. Masentunut Hurtsi olisi halunnut enemmän räkää ja punkkia levylle...
Mitä mies oikeasti sanoo? Se selviää, kun hän taas Lapista studioon junailee?
Mainittakoon vielä se, että tämä kesä on ollut myös valkosipulin kesä. Räkää ja kurkkutauteja on ollut sekä kotona että oopperassa, joten tiukkojen studioaikataulujen vuoksi olen lataillut sellaiset määrät luonnon parasta lääkettä sisuksiini, että tuoksahtava osanottoni teille kaikille.


Oopperan aika on ohi. Carmen purkissa, hevisessiot edessä.

Ennen laulujani Timo oli kitaroinut melkein kaikki soolonsa narulle. Perfektionisti mies. Aika rautaista tavaraa taas tarjoillaan. Sen kunniaksi kuva Timosta. Timo, vedäs vähän!


Timo, omit!

Lauluilla lähdettiin liikenteeseen keskiviikkona iltapäivällä. Mysteerimies oli junaillut Tampereelta tuottajan pallille. Onneksi.
Mysteerimies on saanut piiskattua laulun artikulaatiota ja sanojen rytmitystä ihan uudelle tasolle. Jostain syystä ennen oli tullut vain lauleltua. Artikulaation henkisenä esikuvana ei ollut kukaan muu kuin laulajien laulaja Laila Kinnunen, jonka JO-KAI-SES-STA SA-NAS-TA SAA SEL-VÄÄ ilman sävyäkään töks-töks-tunnelmasta. Ja kun särövallin takaa huudetaan, nousee artikulaation arvo entisestään.
Yllätyksenä itsellenikin aloitin laulusessiot Pasin eli Apollon eli Lollopollon pääosin kynäilemällä mystisellä rallilla, jossa Megadeth kohtaa Rushin. Biisien nimiähän emme vielä paljasta.

Laulukoppi vaihtui laulusaliin.

Parin biisin rennolla päivätahdilla mentiin kolme päivää. Lauantaina annettiin äänelle lepotauko, kun stemmakuorolaiset eli tämän vuoden Tangomarkkinoilla loistanut Sami "Heiska" Heinonen ja Winterbornin Teemu "David" Koskela kurvasivat mikrofonikoppiin. Jätkien soundit pelaavat hienosti yhteen. Puolet stemmakuoroista jo hienosti purkissa.
Maltti on kuitenkin valttia, joten kuoroja ei tuutattu läheskään joka stemmakohtaan. Saan herkutella niillä itse.

Kokkolan koljatit Koskela ja Heiska.

Lauantai kului myös suureksi osaksi puhelimen ja sähköpostin äärellä, kun paiskin töitä porukan kasaamiseksi. Mikä porukka on kyseessä? Siitä lisää ensi viikolla. Hienoa maustetta luvassa. Isäntä Meidän entistäkin mystisempänä...
Vaikka biisit ovat tiukentuneet, on tällä levyllä tosiaankin otettu aika iso askel sinne jonnekin.
Maanantaina taas lauletaan. Kynäilemisiin.

- Jouni

torstai 8. heinäkuuta 2010

Nikula tänään Radio Keski-Pohjanmaassa kello 14.30

Nikula tänään Radio Keski-Pohjanmaassa kello 14.30. Aiheena uusin levy, oopperastakin puhutaan.

http://yle.fi/alueet/keski-pohjanmaa/

torstai 1. heinäkuuta 2010

Rokki kajahtaa!

Ugh! MysteeriMies pimpautti tänään loputkin Claydermanit viritetyllä pianolla narulle kanttorimaisen tarkalla meiningillä. Biisit tietty kuunneltiin vielä varmuuden vuoksi läpi ennen kuin urku-syna-asetelmat purettiin roudauskeisseihin ja huebo päästettiin kotiutumaan. Hienoa työtä teki hän.
Pohjasoundeille haettiin tietysti jo heti kättelyssä oikea balanssi niin että rokki kajahtaa:



"No speed limits" ja "ovi" nostettiin tappiin kun taas "humppa" laskettiin pohjalukemiin.
Tasot kunnossa ja Pasi kaivoi nauhattoman basson kotelosta herkkää introilua varten. Nauhattoman vetikin nauhalle Tero57:





Herkimmän fraasin kohdalla paikalle pölähti hervoton Carmen Nikula, isännnällä itsellään oli jo ovesta astuessaan pelottavan häiriintynyt ilme... mitähän seuraavaksi...?



Jos tästä järkytyksestä vielä tälle illalle tokenee niin täytyy varmaan alkaa tulitteleen sooloja.

-Timppa

keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

OVI!

Se meni sit just niin **tuiks tuo pienonsoitto ku mie ennussinkii. Kaks ja puol tsipaletta jäi viel huomiselle. En vaan osannu paremmin. Väsy tuli, myös äänittäjälle. Paree nukkua välillä, jos kuu armahtaa.

Eipä silti, koko naisuus soi tähän mennessä kovalevytetystä materiaalista niiiin lujaa, ettei miehisyyskään ole konsanaan kuulostanut yhtä ihanalta. Vielä jos saadaan ne vierailevat taustakööristit, joita tänään idean tasolla tuumittiin, niin ai vitsikkäläinen! It could get Up To The Limit...

Terve isin, Mysteerimies

Forte piano

Jepa jee. Päivän mittaan tuli tuutattua kasetille loput laaserit ym diskohärpättimet.
Pienokin on vireessä (soittaja kuulemma ei) ja niitä siis loppupäivä mukaan tuotantoon.

Ruokatauolla rokkimiehet kävivät pihalla ratsastamassa, eikä tällä kertaa muiden maineella vaan ikkunan takana laiduntavalla 1-heppaisella. Tulipa moinenkin ajoneuvo kokeiltua.

Mysteerimiehestäkin onnistuttiin nappaamaan valokuva pianosessioiden lomassa ja tässäpä kuva kaikelle kansalle näytille:



Pasi

Kova levy

Tänään tulee Mysteerimiehelle ovipäivä. Urulla kun voi tehdä jossain määrin samoin kuin kitaralla, eli vetää loput venyttämällä. Piano ei armahda. Ei viittis taas sitä Lennon-nilkutustakaan vetää, kun on niin hienoja teoksia. Imätsin ööl tö piipöö-ö-öl...

Nimim. Nokusekumutku.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kun ei kukaan muu,

niin minäpä kirjoitan, vaikkei asiaa olekaan. Keypparit on lähes äänitetty, piEnoa puuttuu. Pohjoistuuli saa Jussin, joka kera Pahan Nallen myy meitän tulevaisuuten, jonka Kääpiöt tanssii...

HeVi Shot – Not.

Kyllä kyllä, varmaankin on terveellinen tämä Valion hetelmävihannesjuoma. Pah, sanon minä. Jos moisesta värjäytyy paska mustikan väriseksi, lienee se sen merkki, että kaikki nektarin sisältämät ravinteet tulevat ulos nopeammin kuin se, minkä mukana niiden kuuluisi kropasta poistua.
Ainoa tapa tervehtyä, on syödä lisää lihaa ynnä keitettyjä munia ja heitää leivät tunkiolle! Kuolkaamme nuorina. Death by colesterol.

Voi vide, ku tuo Timo tiluttaa lujaa. Ja tuo Helloween-hommako pitäis tuplata? Olen lirissä.
T: Ei vissiin enää niin Mysteerimies

Jåå jåå! Ai äm ö män.

Det är mycket vackert väder här i Nedervetil idag.
"Mitä? Puhuinko minä ruotsia? No se on menny niin veriin, etten minä enää tiedä kumpaa kieltä minä puhun..." (Pertti Pasanen: Tupakkalakko 1980. Vapaa tulkinta. suom.huom.)
Eipä sillä, etteikö näin olisi. Pahoitteluni, että tuossakin ulkomaankielisessä lauseessa oli todennäköisesti joku asia pielessä – muukin kuin se, että se on kai ruotsia. Alaveteli on kyllä hieno paikka. Täällä ei maailman pahuus juuri tunge iholle, ainakaan tällaisella kelillä. Onneksi nämä aborginaalit puhuvat myös suomea, kun jäi tuo lukioruotsi aikoinaan vähän retuperälle (B).
Ja nyt kioskille.

T: Mysterietman

PS. Edelleenkin tuo viestikello näyttää ihan mitä sattuu. Enkä mie oo mikään Nikula.

Hevonen ei valehtele

Ah ja Voih!
Tätä olen alusta asti pelännyt, mysteerimies on homppeli.
Ei kai?
Juu-u, sillä tiedätkö, hän pitää... hevosista!
Iiik, ei kai? Eivoiollatotta.

Ja paskanliekit, töräytti totudenpuhuja. Ihminen ansaitsee tuhonsa.
Kävin näes äsken tuossa hevoslaitumen äärellä moikkaamassa kolmea shettistä ja yhtä isompaa heppaa. Yksikään Heistä ei kysellyt, mistä tulen, kuka olen, saati mitä aion tulevana minuuttina tehdä. Yhtäkään Heistä ei riivannut vähääkään internetin hitaus, Apple-näppäimistöjen paska kirjoittamiskäyttövalmius (josta jostain kumman syystä koin tyhmempänä eläimenä tarvetta avata koneen uudelleen valittaakseni kuin ämmä), saati muutkaan maailman turhuudet. Ainoastaan sietämättömät hyönteiset olivat yhteinen riesamme. Intialainen Odomos näyttää pitävän myös suomalaiset polttiaiset ihmisestä loitolla. Olisin halunnut tarjota voidetta myös elukoille, mutta ei se ehkä olisi ollut sopivaa. Ei, Odomos ei ole henk. koht. palvelijani.

Se, että nuo studion "takapihalla" käyskentelevät sympaattiset hevoset tulevat todennäköisesti kenen tahansa ihmisen luo luullen/tietäen saavansa porkkanaa, leipää, ynnä muita hevosen herkkuja, ei tee niistä ahneita opportunisteja. Ihminen toimii aina toisin. (Vrt. Paha Nalle paimentaa)
Hevonen – etenkin Suomenhevonen – tietää, ettei ihmisellä ole tosipaikan tullen mitään mahollisuuksia. Ja hevonen on sentään saaliseläin.
"Suokki" löytää aina kotiin – löydätkö Sinä?

Hatunnosto hevoselle!
T: Mysteerimies

maanantai 28. kesäkuuta 2010

KOKKIKURSSI vol 1. Pyörät huusivat...

...ettei pyörää kannata yrittääkään keksiä udelleen. (sen sijaan tämä Mac-tietokneen irtonäppis pits laitaa udeleen sunniteluun... tana) Mr. Mysterix Gallialainen täällä jälleen, Guten Abend! Ohessa katkelmia päivän tapahtumista.

Loput HAMMOND-urut ääniteltiin tänään ja hivenen aloiteltiin jo muidenkin koskettimien hipelöintiä. Ne saadaan miksausvalmiiksi huomenna (rohkeasti väittää hän...) Viime silauksena The Oikeat pianot äänitetään keskiviikkona, koska herra pianonvirittäjä saapuu ko. aamuna klo 8.00.

Blogithan ovat juuri sitä varten, että muusikot jorisevat heleVetin tylsää potaskaa omista tekemisistään studiossa ja muuallakin. (Kävin muuten Alavetelin Salessa tänään. Ostin Kivikylän Kotipalvaamon Wanhanajan nakkeja. Suosittelen!) Eikä tässä vielä kaikki:

Köh! Koska edellä mainittu urku on niin totaalinen soitin, melko vähäisen muiden laitteiden ruuvaamisen jälkeen mysteerimies tuli jälleen kerran siihen tulokseen, ettei tällaiseen musiikkiin ole muuta lähestymistapaa kuin soittaa mahdollisimman isolla voljyymillä oikein ja oikeilla soittimilla. MIDI-raidat, sekvensserit, sun muut kikkailuthan julistettiin pannaan jo rumpuja äänitettäessä. Klikkiraita on, mutta sekin on osoittautunut lähinnä haitalliseksi. Hurtsin rumputyöskentely on jotain sellaista, mitä ei tämän musiikkityylin levyillä ole kuultu sitten ProToolsin keksimisen. Luomumeininki. Vanha Slayer ja Nicko McBrain paiskaavat kättä Ramonesin ja Motörheadin kanssa, mutta kaikki edelliset kalpenevat. Ainoa, joka vielä pesisi Hurulan, jos ei olisi reuman runtelema, olisi Stefan Kaufmann. Ja mie olen tosissani, saakelin Bonham-puristit!

No just. Jouduin tänään soittamaan soolonkin. En ole niiden parissa omimmillani. Siitä huolimatta "Kääpiöt..." on loistava intro Pohjoistuulelle.

Ja The Pianosta puheen ollen täällä Stutio Kuusysillä on ihan hitsin hyvä pimputin. Yamaha merkiltään. Mutta perkele kui onkin pianonsoittotaito ruosteessa. Johtunee siitä, kun on viimeiset kymmenisen vuotta, ja oikeastaan koko ikänsä, soittanut pelkästään ns. populaarimusiikkia siten, että joko toinen käsi nojaa urkusointuun ja toinen yrittää näpelöidä jotain runollista pianolla samalla, kun suu laulaa stemmoja, ei siinä paljon laiskan miehen pianotekniikka kehity. (Kotonahan ei treenata, siellä saunotaan.) Nyt on onneksi pari yötä aikaa hakea suurenmoinen herkkyys siihen kappaleeseen, josta tulee hitti; "In The Cloudy Water" tai sinne päin, enpäs kerrokaan...

Jok.tap. Resepti täytelliseen sauntiin: Jos perusraaka-aineena on Hammond – ja miksei olisi – on myös Leslie. Jos siltikin mitään lisämausteita enää tarvitaan, käytettäköön lisäksi kernaimmin Mellotron-"viulua" herkkyyttä ja jännitettä lisäämään. Jos yhä vielä tarvitaan satunnaista ytyä keitokseen, lorautetaan sekaan hieman (synteti)soijaa. (Esim. Moog-merkkinen analogisoija antaa hyvän säväyksen mihin tahansa seokseen.) Tämän mausteen kanssa on kuitenkin syytä olla yhtä visu kuin chilipippurin. Vanha klisee, liika on aina liikaa ja kohtuus liian vähän, pätee tähänkin.

Mutta mutta! O. R. Anssi Apina on muuttanut asumaan tarkkaamoon tarkkailukaiuttimen päälle ja sieltä se meitä poloisia hippejä muikeana syynää. Asentaisin hänestä kuvat tähän, jos osaisin, mutta koska olenhan mysteerimies, senkin toteuttaminen on minulle mysteeri. Jopa justeeri.
Hevot koikkeloivat takapihalla edelleen = the idyl.

Jos eeldine krijoitsu sisläsli kirjiotsuvriheitä, lähetäkää reklamaatiot osoitteeseen www. apple.com

Alavetelissä, korppien hyppiessä katolla,
28.-29.6.2010
Terveisin Teidän,
Mysteerimies JK.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kaksi vakavaa asiaa


hevi on vakava asia

Kesä ja hevi. Siinä kaksi vakavaa asiaa.
Vai kuinka?
- Onhan se niin. Kummallakaan ei saa pelleillä, myhäilee basistinakin tunnettu Pasi Kauppinen.
Eli levytys etenee. Vielä parit akkarit. Sitten juhannusbreikille.
Miten on sujunut tähän asti? Kerro, Timo kauppinen, kitaristinakin tunnettu kitaristi.
- Kivasti. Kaikki on sujunut nopeammin kuin ajattelimme. Viikko tehty hommia. Erittäin hyvältä näyttää.
Entä juhannuksen jälkeen?
- Mysteerimies singahtaa takaisin koskettimien taaakse. Sitten sooloja ja lauluja. Päälle vielä vähän kuoroja ja muuta yllätyksellistä, kuten vaikkapa sitä kellopeliä, Pasi ja Timo heittävät.
Miten kuvailisitte tulevaa levyä musiikillisesti? Tähän mennessä.
- Tykkejä biisejä, Timo tykittää.
Mitä se tarkoittaa?
- Keskitempo on noussut.
Power-metallia?
- Ei. Rehellistä heviä.
Mikäs henki studiossa muuten?
- Uutta verta porukassa. Hyvä henki studiossa alusta asti. Ilo tehdä hommia, Timo laukoo.
- Soiton riemu kuuluu, Pasi lisää. 
Tästä kohti juhannusta.
Muistakaa, kesällä ja hevillä ei leikitä!

- Jouni

Veljekset Kauppinen Oy

Alavetelin päivittäinen tervehdys Isäntä Meidän -albumin äänitysten etenemisestä. Oranssi apina edelleen mukana meiningissä, muita ei ole näkynyt. Paitsi Nikula piipahti tarkistamassa ollaanko asemissa.



Asemissa ollaan ja tänään päivä aloitettiin viimeistelemällä kitarat ilman säröä, soundi saatiin aikaiseksi lisäämällä säröä. Stratocaster oli näihin touhuihin sopeva maila (Jounille teknistä näppäritietoa) 


Yngwie who?

Iltapäivällä elastisen eineslounaan ja pakollisen puddingin jälkeen vaihdettiin keppi jälleen tuohiveisuosastolle akustiseen höyläpuuhun. Sivusilmällä seurataan Ranskan luovuttamista potkupalloareenalla.

Pasi

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Unplugged in Alaveteli

Halibazuippa vaan kaikille!
Mesan Mark IV murahti tänään iltapäivällä loputkin riffit tulevalle IM-kiekolle. Soundi on sen verran väkevä että sanoisimpa vaffarin ostoa parhaaksi hankinnaksi sitten kaksiraitaisten Ozzy-verkkareideni! Mutta kuten otsikkokin kertoo niin sähköt on toistaiseksi pätkästy poikki ja on aika siirtyä ennen loppujen urkujen ja oksetinsoitinten naruttamista sutimaan akkareita. Skeban valinnassa tosin oli pientä päänvaivaa, vaihtoehtoja kun oli neljä ja jokainen soinniltaan omanlaisensa... 
Siitäpä sitten arvuuttelemaan millä kepillä veivataan...

-Timppa

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Päivä 6.

Kahden välipäivän jälkeen taas täällä äänittämässä komppikitaroita, mysteerimies liukeni paikalta jo kohti Juhannuksen viettoa,  joten riffailua koko päiväksi luvassa.
 
Nikula pölähti perinteiseen tapaan paikalle iltapäivällä yllättäen repullinen sporttitrikoita mukana ja singahti saman tien lenkkipolulle Alavetelin maastoon. 

Takaisin tultuaan perinteiset "spiidit" eli pannullinen kahvia tulille ja Nikula on taas vallaton, kävelee tuossa häiriintyneesti ympyrää ja naputtelee seiniä. Ällistyttävä kaveri. Varastaa myös toisten kahvikupit.

Tässäpä tämä tänään tähän asti.
Pasi
Hölölöllöö!

Eli terveisii lappeenrantalaisittain vuodelta 199jotain. Timo hinkkaa kitaraa ens viikolla niin, että mie en viitti enää sitä kuunnella. Jussia nukuttaa, mutta The Duo Uniksen peittäjät (eli Timo & Mie) tykittää juhannuksen jälkeen loputkin kitahaarat ynnä mie keypparit siihen malliin, että Jounin kelpaa laulaa oikein. Muuten käy ovi. (Helppo kuittailla demopäivien jälkeen, kun itte veti kolme biisiä yhjellä otolla. Tee oopperakuikelo perässä. Lällällää.)
Oranssi apina on kingi.

Lämpöisin terveisin,
El Hombre Misterioso

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Askel ikuisuudessa



Tämän tekstin piti olla Veljekset Kauppinen Oy:n käsialaa. Vaan minkäs teet. Jos kirjoitus ei maistu, pitää laulajan pistää taas kerran itsensä likoon.
Tänään on sessioiden ensimmäinen välipäivä. Huomenna toinen. Sitten taas jytisee.
Tahti on ollut hyvä. Pasi eli Lollopollo viimeisteli bassonsa keskiviikkona illansuussa. Timo pääsi kepittämään vielä samana iltana kolmen biisin kompit. Torstaina ennen keskiyötä tilanne oli se, komppikitarat ja Mysteerimiehen kompit eli urut oli lakaistu kuuteen biisiin. Hienoa työtä, ilvekset.
Soundeja en lähde ruotimaan, sillä tekniikka kiinnostaa allekirjoittanutta yhtä paljon kuin joulu varpusta. Sen voin silti todeta, että nyt potkii! Se johtuu ehkä myös satumaisen tykeistä biiseistä. Yksipuolista keskitempomasennusta ei ole luvassa.

- Jouni