torstai 29. heinäkuuta 2010

Levy miksattu!

Miksauksiin tuli pienehkö tauko golf- sekä purjehdusreissuni takia, mutta kisojen jälkeen takaisin mikserin ääreen ja eilen illalla paria pientä viimeistelyä vaille saatiin miksaukset valmiiksi. Tänään loppuviilaukset eilisiin mikseihin, tiedostojen siirtoa, siivousta studiolla sekä soittokamojen roudaus takaisin treenikämpälle.

Nyt on vihdoin kesäkuun 13. päivänä alkanut Isäntä Meidän kakkoslevyn äänitys- sekä miksausurakka ohi. Huomattavasti nopeammin siis kuin edeltäjänsä, jota tehtiin pätkissä silloin tällöin yhteensä kolmen ja puolen vuoden ajan.

Moni voi silti ihmetellä, kuinka yhdentoista biisin miksaamiseen kuluu kuusi päivää, kun esim Kevin Shirley miksaa parhaimmillaan levyn neljässä päivässä: Shirley ei pelaa välillä XBoxilla rallia kesken sessioiden :)


Flatout nollaa ajatukset miksausten välillä

Pasi

torstai 22. heinäkuuta 2010

Oranssi apina iskee jälleen!

Huh hah hei ja miksaukset etenee. Työrytmi heittänyt jo kuperkeikkaa. Kellon lyödessä viime yönä kolmea, lopetimme eilispäivän miksaukset ja tietysti tämän päivän aamu alkoi vastaavasti kello yksi iltapäivällä. Tahti on ollut tiivis ja 8 kipaletta levylle on jo iskukunnossa.

Miksatessamme eilen erästä tanssikappaletta, oranssi apina yllätti jälleen: Tällä kertaa soittamalla kyseiseen biisiin sen kummempia kysymättä pienen kellopeliriffin.


kellopelitystä

Pasisti

tiistai 20. heinäkuuta 2010

Miksaukset käynnissä - Nyt tykittää

Lauluäänitysten ja parin välipäivän jälkeen korvat olivat levänneet tarpeeksi levyn miksausta varten. Lauantaina miksaukset saatiinkin vihdoin aluilleen ja perussoundit kohdilleen. Tätä kirjoitettaessa neljä biisiä onkin jo miksattu valmiiksi. Miksauksen lähtökohtana oli se että käytetään ainoastaan soitinten omia "luomu"soundeja siten että yleissoundi potkii ja tykittää! Mitään ei myöskään korjailla eikä viritetä. Tältä Isäntä Meidän siis kuulostaa oikeasti :)


T & P ruuvaamassa nuvikoita kunnes rokkaa kympillä!


Soundeja haettaessa kuunneltiin muutakin kuin omaa musiikkia

T & P
(Terrance & Phillip)

torstai 15. heinäkuuta 2010

Äänitykset vähä niinku siinä

Se on kuoro. Askel rokkistemmojen tuolle puolen.

Nyt on laulut laulettu. Kuorotkin. Oikeat kuorotkin.
Omasta osuudestani vielä sen verran, että olihan se aika mielenkiintoista laulaa biisiä, jossa kerrotaan pohjoistuulesta, keskellä kuuminta kesää. Varsinkin, kun studion ainoa ilmastointilaite surisi jossain muualla kuin laulusalissa.

Helteestä en ole nauttinut, mutta helteen olen joka solullani elenyt.
Kaikki on kuitenkin sujunut todella mainiosti ja lujalla potkulla. Kuudes ja viimeinen laulupäivä saatiin nätisti purkkiin keskiviikkona hieman ennen keskiyötä.
Onneksi sentään aikataulussa on ollut sopivasti ilmaa. Ilman ilmastoitua tarkkaamoa, keidasmaista taukotilaa, laulusessioista ei olisi tullut mitään.

Hienointa tässä on se, että levy on nyt oikeasti päästy tekemään putkessa. Tunnelma ja tekemisen meininki kuuluu. Debyyttihän väännettiin kolmessa vuodessa, turhauttavan pienissä palasissa.

Sessioiden mielenkiintoisin ilta oli maanantaina, kun kahdentoista hengen kuoro, sieltä täältä koottu, astui valmiiksi hikoiltuun studioon. Kuoro selvisi taivaallisesta osuudestaan reilussa tunnissa, mikä oli aika uskomaton suoritus. Hatunnosto siitä. Kiitos vielä kerran kaikille loistaville laulajille! Ja syvä kumarrus Heikki Nisoselle kuorosovituksesta.

Isäntä Meidän -kuoron jylhä välipala.

Heiska ja Koskela nakuttivat loput rokkistemmansa keskiviikkona illansuussa. Siitä palkaksi Jägeria ja Bacardia.
On onni olla taustalaulaja.

Timo vetää tänään loput pari sooloaan narulle. Sitten päästetään Pasi miksaamaan.
Tämä on hienoa! Kuumuudesta huolimatta.

Kesän kuumin juttu.


- Jouni

sunnuntai 11. heinäkuuta 2010

Elämän hedelmiä

Otsikko on elämään jäänyt heitto Radio Keski-Pohjanmaan haastattelusta viime torstailta.
Elämän hedelmiä tässä on tosiaan viime viikot työstetty. Onneksi vaimo ymmärtää. Tällä kesälomalla ei nimittäin ole lomailtu.
Sattui niin, että studiohommat lykkääntyivät niiden liiankin perinteisten levy-yhtiökuvioiden takia kolmella kuukaudella suunniteltua myöhemmäksi. Kohdallani se tarkoitti sitä, että levytys ja Kokkolan oopperakesän jättimäisen Carmen-produktion loppupuristus sattuivat samalle kuukaudelle.


Totisena taustakuorossa. Kuva: Markku Jokela

Kun Carmenin neljäs ja viimeinen esitys kajahti ilmoille tiistai-iltana, en rynnännyt kuohuviiniä poksautellen Kokkolan yöhön. Ei. Tämä poika paineli kotiin odottamaan seuraavaa päivää ja alkavia laulun äänityksiä. Vire laulamiseen oli hyvä, mutta pari välipäivää olisi tehnyt henkisesti terää: kunnon nollauksen puutteessa Carmenin kuviot jäivät pyörimään sellaisella repeatilla päähän, että yöhöni mahtui yksi ainoa uni. Sekin oli sävyltään ankea. Unessani rumpalimme Hurtsi, kukapas muu, valitteli, että olemme tekemässä liian siloiteltua levyä. Masentunut Hurtsi olisi halunnut enemmän räkää ja punkkia levylle...
Mitä mies oikeasti sanoo? Se selviää, kun hän taas Lapista studioon junailee?
Mainittakoon vielä se, että tämä kesä on ollut myös valkosipulin kesä. Räkää ja kurkkutauteja on ollut sekä kotona että oopperassa, joten tiukkojen studioaikataulujen vuoksi olen lataillut sellaiset määrät luonnon parasta lääkettä sisuksiini, että tuoksahtava osanottoni teille kaikille.


Oopperan aika on ohi. Carmen purkissa, hevisessiot edessä.

Ennen laulujani Timo oli kitaroinut melkein kaikki soolonsa narulle. Perfektionisti mies. Aika rautaista tavaraa taas tarjoillaan. Sen kunniaksi kuva Timosta. Timo, vedäs vähän!


Timo, omit!

Lauluilla lähdettiin liikenteeseen keskiviikkona iltapäivällä. Mysteerimies oli junaillut Tampereelta tuottajan pallille. Onneksi.
Mysteerimies on saanut piiskattua laulun artikulaatiota ja sanojen rytmitystä ihan uudelle tasolle. Jostain syystä ennen oli tullut vain lauleltua. Artikulaation henkisenä esikuvana ei ollut kukaan muu kuin laulajien laulaja Laila Kinnunen, jonka JO-KAI-SES-STA SA-NAS-TA SAA SEL-VÄÄ ilman sävyäkään töks-töks-tunnelmasta. Ja kun särövallin takaa huudetaan, nousee artikulaation arvo entisestään.
Yllätyksenä itsellenikin aloitin laulusessiot Pasin eli Apollon eli Lollopollon pääosin kynäilemällä mystisellä rallilla, jossa Megadeth kohtaa Rushin. Biisien nimiähän emme vielä paljasta.

Laulukoppi vaihtui laulusaliin.

Parin biisin rennolla päivätahdilla mentiin kolme päivää. Lauantaina annettiin äänelle lepotauko, kun stemmakuorolaiset eli tämän vuoden Tangomarkkinoilla loistanut Sami "Heiska" Heinonen ja Winterbornin Teemu "David" Koskela kurvasivat mikrofonikoppiin. Jätkien soundit pelaavat hienosti yhteen. Puolet stemmakuoroista jo hienosti purkissa.
Maltti on kuitenkin valttia, joten kuoroja ei tuutattu läheskään joka stemmakohtaan. Saan herkutella niillä itse.

Kokkolan koljatit Koskela ja Heiska.

Lauantai kului myös suureksi osaksi puhelimen ja sähköpostin äärellä, kun paiskin töitä porukan kasaamiseksi. Mikä porukka on kyseessä? Siitä lisää ensi viikolla. Hienoa maustetta luvassa. Isäntä Meidän entistäkin mystisempänä...
Vaikka biisit ovat tiukentuneet, on tällä levyllä tosiaankin otettu aika iso askel sinne jonnekin.
Maanantaina taas lauletaan. Kynäilemisiin.

- Jouni

torstai 8. heinäkuuta 2010

Nikula tänään Radio Keski-Pohjanmaassa kello 14.30

Nikula tänään Radio Keski-Pohjanmaassa kello 14.30. Aiheena uusin levy, oopperastakin puhutaan.

http://yle.fi/alueet/keski-pohjanmaa/

torstai 1. heinäkuuta 2010

Rokki kajahtaa!

Ugh! MysteeriMies pimpautti tänään loputkin Claydermanit viritetyllä pianolla narulle kanttorimaisen tarkalla meiningillä. Biisit tietty kuunneltiin vielä varmuuden vuoksi läpi ennen kuin urku-syna-asetelmat purettiin roudauskeisseihin ja huebo päästettiin kotiutumaan. Hienoa työtä teki hän.
Pohjasoundeille haettiin tietysti jo heti kättelyssä oikea balanssi niin että rokki kajahtaa:



"No speed limits" ja "ovi" nostettiin tappiin kun taas "humppa" laskettiin pohjalukemiin.
Tasot kunnossa ja Pasi kaivoi nauhattoman basson kotelosta herkkää introilua varten. Nauhattoman vetikin nauhalle Tero57:





Herkimmän fraasin kohdalla paikalle pölähti hervoton Carmen Nikula, isännnällä itsellään oli jo ovesta astuessaan pelottavan häiriintynyt ilme... mitähän seuraavaksi...?



Jos tästä järkytyksestä vielä tälle illalle tokenee niin täytyy varmaan alkaa tulitteleen sooloja.

-Timppa