keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

OVI!

Se meni sit just niin **tuiks tuo pienonsoitto ku mie ennussinkii. Kaks ja puol tsipaletta jäi viel huomiselle. En vaan osannu paremmin. Väsy tuli, myös äänittäjälle. Paree nukkua välillä, jos kuu armahtaa.

Eipä silti, koko naisuus soi tähän mennessä kovalevytetystä materiaalista niiiin lujaa, ettei miehisyyskään ole konsanaan kuulostanut yhtä ihanalta. Vielä jos saadaan ne vierailevat taustakööristit, joita tänään idean tasolla tuumittiin, niin ai vitsikkäläinen! It could get Up To The Limit...

Terve isin, Mysteerimies

Forte piano

Jepa jee. Päivän mittaan tuli tuutattua kasetille loput laaserit ym diskohärpättimet.
Pienokin on vireessä (soittaja kuulemma ei) ja niitä siis loppupäivä mukaan tuotantoon.

Ruokatauolla rokkimiehet kävivät pihalla ratsastamassa, eikä tällä kertaa muiden maineella vaan ikkunan takana laiduntavalla 1-heppaisella. Tulipa moinenkin ajoneuvo kokeiltua.

Mysteerimiehestäkin onnistuttiin nappaamaan valokuva pianosessioiden lomassa ja tässäpä kuva kaikelle kansalle näytille:



Pasi

Kova levy

Tänään tulee Mysteerimiehelle ovipäivä. Urulla kun voi tehdä jossain määrin samoin kuin kitaralla, eli vetää loput venyttämällä. Piano ei armahda. Ei viittis taas sitä Lennon-nilkutustakaan vetää, kun on niin hienoja teoksia. Imätsin ööl tö piipöö-ö-öl...

Nimim. Nokusekumutku.

tiistai 29. kesäkuuta 2010

Kun ei kukaan muu,

niin minäpä kirjoitan, vaikkei asiaa olekaan. Keypparit on lähes äänitetty, piEnoa puuttuu. Pohjoistuuli saa Jussin, joka kera Pahan Nallen myy meitän tulevaisuuten, jonka Kääpiöt tanssii...

HeVi Shot – Not.

Kyllä kyllä, varmaankin on terveellinen tämä Valion hetelmävihannesjuoma. Pah, sanon minä. Jos moisesta värjäytyy paska mustikan väriseksi, lienee se sen merkki, että kaikki nektarin sisältämät ravinteet tulevat ulos nopeammin kuin se, minkä mukana niiden kuuluisi kropasta poistua.
Ainoa tapa tervehtyä, on syödä lisää lihaa ynnä keitettyjä munia ja heitää leivät tunkiolle! Kuolkaamme nuorina. Death by colesterol.

Voi vide, ku tuo Timo tiluttaa lujaa. Ja tuo Helloween-hommako pitäis tuplata? Olen lirissä.
T: Ei vissiin enää niin Mysteerimies

Jåå jåå! Ai äm ö män.

Det är mycket vackert väder här i Nedervetil idag.
"Mitä? Puhuinko minä ruotsia? No se on menny niin veriin, etten minä enää tiedä kumpaa kieltä minä puhun..." (Pertti Pasanen: Tupakkalakko 1980. Vapaa tulkinta. suom.huom.)
Eipä sillä, etteikö näin olisi. Pahoitteluni, että tuossakin ulkomaankielisessä lauseessa oli todennäköisesti joku asia pielessä – muukin kuin se, että se on kai ruotsia. Alaveteli on kyllä hieno paikka. Täällä ei maailman pahuus juuri tunge iholle, ainakaan tällaisella kelillä. Onneksi nämä aborginaalit puhuvat myös suomea, kun jäi tuo lukioruotsi aikoinaan vähän retuperälle (B).
Ja nyt kioskille.

T: Mysterietman

PS. Edelleenkin tuo viestikello näyttää ihan mitä sattuu. Enkä mie oo mikään Nikula.

Hevonen ei valehtele

Ah ja Voih!
Tätä olen alusta asti pelännyt, mysteerimies on homppeli.
Ei kai?
Juu-u, sillä tiedätkö, hän pitää... hevosista!
Iiik, ei kai? Eivoiollatotta.

Ja paskanliekit, töräytti totudenpuhuja. Ihminen ansaitsee tuhonsa.
Kävin näes äsken tuossa hevoslaitumen äärellä moikkaamassa kolmea shettistä ja yhtä isompaa heppaa. Yksikään Heistä ei kysellyt, mistä tulen, kuka olen, saati mitä aion tulevana minuuttina tehdä. Yhtäkään Heistä ei riivannut vähääkään internetin hitaus, Apple-näppäimistöjen paska kirjoittamiskäyttövalmius (josta jostain kumman syystä koin tyhmempänä eläimenä tarvetta avata koneen uudelleen valittaakseni kuin ämmä), saati muutkaan maailman turhuudet. Ainoastaan sietämättömät hyönteiset olivat yhteinen riesamme. Intialainen Odomos näyttää pitävän myös suomalaiset polttiaiset ihmisestä loitolla. Olisin halunnut tarjota voidetta myös elukoille, mutta ei se ehkä olisi ollut sopivaa. Ei, Odomos ei ole henk. koht. palvelijani.

Se, että nuo studion "takapihalla" käyskentelevät sympaattiset hevoset tulevat todennäköisesti kenen tahansa ihmisen luo luullen/tietäen saavansa porkkanaa, leipää, ynnä muita hevosen herkkuja, ei tee niistä ahneita opportunisteja. Ihminen toimii aina toisin. (Vrt. Paha Nalle paimentaa)
Hevonen – etenkin Suomenhevonen – tietää, ettei ihmisellä ole tosipaikan tullen mitään mahollisuuksia. Ja hevonen on sentään saaliseläin.
"Suokki" löytää aina kotiin – löydätkö Sinä?

Hatunnosto hevoselle!
T: Mysteerimies

maanantai 28. kesäkuuta 2010

KOKKIKURSSI vol 1. Pyörät huusivat...

...ettei pyörää kannata yrittääkään keksiä udelleen. (sen sijaan tämä Mac-tietokneen irtonäppis pits laitaa udeleen sunniteluun... tana) Mr. Mysterix Gallialainen täällä jälleen, Guten Abend! Ohessa katkelmia päivän tapahtumista.

Loput HAMMOND-urut ääniteltiin tänään ja hivenen aloiteltiin jo muidenkin koskettimien hipelöintiä. Ne saadaan miksausvalmiiksi huomenna (rohkeasti väittää hän...) Viime silauksena The Oikeat pianot äänitetään keskiviikkona, koska herra pianonvirittäjä saapuu ko. aamuna klo 8.00.

Blogithan ovat juuri sitä varten, että muusikot jorisevat heleVetin tylsää potaskaa omista tekemisistään studiossa ja muuallakin. (Kävin muuten Alavetelin Salessa tänään. Ostin Kivikylän Kotipalvaamon Wanhanajan nakkeja. Suosittelen!) Eikä tässä vielä kaikki:

Köh! Koska edellä mainittu urku on niin totaalinen soitin, melko vähäisen muiden laitteiden ruuvaamisen jälkeen mysteerimies tuli jälleen kerran siihen tulokseen, ettei tällaiseen musiikkiin ole muuta lähestymistapaa kuin soittaa mahdollisimman isolla voljyymillä oikein ja oikeilla soittimilla. MIDI-raidat, sekvensserit, sun muut kikkailuthan julistettiin pannaan jo rumpuja äänitettäessä. Klikkiraita on, mutta sekin on osoittautunut lähinnä haitalliseksi. Hurtsin rumputyöskentely on jotain sellaista, mitä ei tämän musiikkityylin levyillä ole kuultu sitten ProToolsin keksimisen. Luomumeininki. Vanha Slayer ja Nicko McBrain paiskaavat kättä Ramonesin ja Motörheadin kanssa, mutta kaikki edelliset kalpenevat. Ainoa, joka vielä pesisi Hurulan, jos ei olisi reuman runtelema, olisi Stefan Kaufmann. Ja mie olen tosissani, saakelin Bonham-puristit!

No just. Jouduin tänään soittamaan soolonkin. En ole niiden parissa omimmillani. Siitä huolimatta "Kääpiöt..." on loistava intro Pohjoistuulelle.

Ja The Pianosta puheen ollen täällä Stutio Kuusysillä on ihan hitsin hyvä pimputin. Yamaha merkiltään. Mutta perkele kui onkin pianonsoittotaito ruosteessa. Johtunee siitä, kun on viimeiset kymmenisen vuotta, ja oikeastaan koko ikänsä, soittanut pelkästään ns. populaarimusiikkia siten, että joko toinen käsi nojaa urkusointuun ja toinen yrittää näpelöidä jotain runollista pianolla samalla, kun suu laulaa stemmoja, ei siinä paljon laiskan miehen pianotekniikka kehity. (Kotonahan ei treenata, siellä saunotaan.) Nyt on onneksi pari yötä aikaa hakea suurenmoinen herkkyys siihen kappaleeseen, josta tulee hitti; "In The Cloudy Water" tai sinne päin, enpäs kerrokaan...

Jok.tap. Resepti täytelliseen sauntiin: Jos perusraaka-aineena on Hammond – ja miksei olisi – on myös Leslie. Jos siltikin mitään lisämausteita enää tarvitaan, käytettäköön lisäksi kernaimmin Mellotron-"viulua" herkkyyttä ja jännitettä lisäämään. Jos yhä vielä tarvitaan satunnaista ytyä keitokseen, lorautetaan sekaan hieman (synteti)soijaa. (Esim. Moog-merkkinen analogisoija antaa hyvän säväyksen mihin tahansa seokseen.) Tämän mausteen kanssa on kuitenkin syytä olla yhtä visu kuin chilipippurin. Vanha klisee, liika on aina liikaa ja kohtuus liian vähän, pätee tähänkin.

Mutta mutta! O. R. Anssi Apina on muuttanut asumaan tarkkaamoon tarkkailukaiuttimen päälle ja sieltä se meitä poloisia hippejä muikeana syynää. Asentaisin hänestä kuvat tähän, jos osaisin, mutta koska olenhan mysteerimies, senkin toteuttaminen on minulle mysteeri. Jopa justeeri.
Hevot koikkeloivat takapihalla edelleen = the idyl.

Jos eeldine krijoitsu sisläsli kirjiotsuvriheitä, lähetäkää reklamaatiot osoitteeseen www. apple.com

Alavetelissä, korppien hyppiessä katolla,
28.-29.6.2010
Terveisin Teidän,
Mysteerimies JK.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Kaksi vakavaa asiaa


hevi on vakava asia

Kesä ja hevi. Siinä kaksi vakavaa asiaa.
Vai kuinka?
- Onhan se niin. Kummallakaan ei saa pelleillä, myhäilee basistinakin tunnettu Pasi Kauppinen.
Eli levytys etenee. Vielä parit akkarit. Sitten juhannusbreikille.
Miten on sujunut tähän asti? Kerro, Timo kauppinen, kitaristinakin tunnettu kitaristi.
- Kivasti. Kaikki on sujunut nopeammin kuin ajattelimme. Viikko tehty hommia. Erittäin hyvältä näyttää.
Entä juhannuksen jälkeen?
- Mysteerimies singahtaa takaisin koskettimien taaakse. Sitten sooloja ja lauluja. Päälle vielä vähän kuoroja ja muuta yllätyksellistä, kuten vaikkapa sitä kellopeliä, Pasi ja Timo heittävät.
Miten kuvailisitte tulevaa levyä musiikillisesti? Tähän mennessä.
- Tykkejä biisejä, Timo tykittää.
Mitä se tarkoittaa?
- Keskitempo on noussut.
Power-metallia?
- Ei. Rehellistä heviä.
Mikäs henki studiossa muuten?
- Uutta verta porukassa. Hyvä henki studiossa alusta asti. Ilo tehdä hommia, Timo laukoo.
- Soiton riemu kuuluu, Pasi lisää. 
Tästä kohti juhannusta.
Muistakaa, kesällä ja hevillä ei leikitä!

- Jouni

Veljekset Kauppinen Oy

Alavetelin päivittäinen tervehdys Isäntä Meidän -albumin äänitysten etenemisestä. Oranssi apina edelleen mukana meiningissä, muita ei ole näkynyt. Paitsi Nikula piipahti tarkistamassa ollaanko asemissa.



Asemissa ollaan ja tänään päivä aloitettiin viimeistelemällä kitarat ilman säröä, soundi saatiin aikaiseksi lisäämällä säröä. Stratocaster oli näihin touhuihin sopeva maila (Jounille teknistä näppäritietoa) 


Yngwie who?

Iltapäivällä elastisen eineslounaan ja pakollisen puddingin jälkeen vaihdettiin keppi jälleen tuohiveisuosastolle akustiseen höyläpuuhun. Sivusilmällä seurataan Ranskan luovuttamista potkupalloareenalla.

Pasi

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Unplugged in Alaveteli

Halibazuippa vaan kaikille!
Mesan Mark IV murahti tänään iltapäivällä loputkin riffit tulevalle IM-kiekolle. Soundi on sen verran väkevä että sanoisimpa vaffarin ostoa parhaaksi hankinnaksi sitten kaksiraitaisten Ozzy-verkkareideni! Mutta kuten otsikkokin kertoo niin sähköt on toistaiseksi pätkästy poikki ja on aika siirtyä ennen loppujen urkujen ja oksetinsoitinten naruttamista sutimaan akkareita. Skeban valinnassa tosin oli pientä päänvaivaa, vaihtoehtoja kun oli neljä ja jokainen soinniltaan omanlaisensa... 
Siitäpä sitten arvuuttelemaan millä kepillä veivataan...

-Timppa

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Päivä 6.

Kahden välipäivän jälkeen taas täällä äänittämässä komppikitaroita, mysteerimies liukeni paikalta jo kohti Juhannuksen viettoa,  joten riffailua koko päiväksi luvassa.
 
Nikula pölähti perinteiseen tapaan paikalle iltapäivällä yllättäen repullinen sporttitrikoita mukana ja singahti saman tien lenkkipolulle Alavetelin maastoon. 

Takaisin tultuaan perinteiset "spiidit" eli pannullinen kahvia tulille ja Nikula on taas vallaton, kävelee tuossa häiriintyneesti ympyrää ja naputtelee seiniä. Ällistyttävä kaveri. Varastaa myös toisten kahvikupit.

Tässäpä tämä tänään tähän asti.
Pasi
Hölölöllöö!

Eli terveisii lappeenrantalaisittain vuodelta 199jotain. Timo hinkkaa kitaraa ens viikolla niin, että mie en viitti enää sitä kuunnella. Jussia nukuttaa, mutta The Duo Uniksen peittäjät (eli Timo & Mie) tykittää juhannuksen jälkeen loputkin kitahaarat ynnä mie keypparit siihen malliin, että Jounin kelpaa laulaa oikein. Muuten käy ovi. (Helppo kuittailla demopäivien jälkeen, kun itte veti kolme biisiä yhjellä otolla. Tee oopperakuikelo perässä. Lällällää.)
Oranssi apina on kingi.

Lämpöisin terveisin,
El Hombre Misterioso

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Askel ikuisuudessa



Tämän tekstin piti olla Veljekset Kauppinen Oy:n käsialaa. Vaan minkäs teet. Jos kirjoitus ei maistu, pitää laulajan pistää taas kerran itsensä likoon.
Tänään on sessioiden ensimmäinen välipäivä. Huomenna toinen. Sitten taas jytisee.
Tahti on ollut hyvä. Pasi eli Lollopollo viimeisteli bassonsa keskiviikkona illansuussa. Timo pääsi kepittämään vielä samana iltana kolmen biisin kompit. Torstaina ennen keskiyötä tilanne oli se, komppikitarat ja Mysteerimiehen kompit eli urut oli lakaistu kuuteen biisiin. Hienoa työtä, ilvekset.
Soundeja en lähde ruotimaan, sillä tekniikka kiinnostaa allekirjoittanutta yhtä paljon kuin joulu varpusta. Sen voin silti todeta, että nyt potkii! Se johtuu ehkä myös satumaisen tykeistä biiseistä. Yksipuolista keskitempomasennusta ei ole luvassa.

- Jouni




keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Voi vitti mie sanon!

Tänäänkään ei urku soine, kun Hieroma Oy Veljekset Kauppinen hiulaa voimasointuja kvintti pimeenä. Tosin Mesa murisee yllättävän pienellä säröllä ja "Vihtavoimaa" kuulostaa enemmän Totolta ku Van Halen. Hävytön urheiluruuturiffi – tai pikemminkin hävykäs!
Noh, huomenna viimeistään pannaan Masin C3 tai miun XK3 huutamaan armoa Leslie 3300:n suosiollisella etuasteella. Voin luvata, että urku saa turpaan.
Kaikenmaaliman muljuttimia kellopelistä alkaen on myös väläytelty käytettävän.

Tervehtäin, Mysteerimies
Alaveteli, armottomuuden vuonna 2010
Olipa kerran krapula. Se oli tiistaina. Sunnuntaina ynnä maanantaina 13.–14. kesäkuuta tänä vuonna J. Hurula soitti järkyttävän oikein; minä en. Demopäivät. Nyt on niin, että olen jälleen kerran päättänyt, etten juo enää konsanaan, saati soita kotiin neljännen promillen noustessa. Yllättävän helposti se taasen unohtunee...
Viheliäisen monimutkallisia kappaleita ovat Kokkolassa keksineet. Ei kannata isosti päissään ees kokeilla. Terveellistä. Silti tippaakaan leuhkimatta – varsinkin kun omat osuudet on vielä tekemättä – tästä tulee ihan perkeleen hyvä levy.

Parahin terveisin, Mysteerimies

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Keskustelu studiolla

Jouni: Oranssi apina lensi olkapäähän.
Hurli: Illan eka Olvi korkattu.
J: Hurli korkkasi. Hoiti urakkansa. Kuin mies. Mites muuten?
H: Kivasti, ja bassottelutkin alkaneet iloisesti.
J: Pasi eli Lollopollo alkaa lämmetä. Itsekritiikki soitettu jo suohon.
H: Vähän kyllä jäykisteli eilen?
J: Ihan turhaan. Jäykkyys ei kuulu sivistykseen. Muuta kuin mulla.
H: No se. Puhumattakaan siitä että Timon jäykkyys lähtee viskillä, sun jäykkyys kahvilla.
J: Mulle päivän spiidi on kuppi kahvia.
J: Eli kahvipöydässä istutaan. Timo äänittelee Pasin bassoja alakerrassa. Eilen meni yksi biisi, tänään mennyt jo neljä. Poika lämpenee. Kova poika!
H: Isän Poika.
J: Ja molemmat sanat nimen omaan isolla. Ei siitä vielä tässä vaiheessa enempää...
J: No, Hurli. Rumpusessioista jo miltei päivä aikaa. Miltä maistui? Kovin tykitit.
H: Hyvältä maistu. Etenkin tuo "luomuisuus" tuntuu entistäkin ihanammalta hyvin "nukutun" yön jälkeen.
J: Järkyttävän kovaa vetämistä oli. Rummut tosiaankin nostettiin framille. Nyt muut samalla asenteella perässä, niin hyvää tulee.
J: Näin muuten tuossa loppuviikolla unta, että olit Sonata Arcticassa. Tanssit keikalla taustakuvioita mustat trikoot päällä. Se oli hieno uni. Eivätkä kuviot olleet mitään tanssimaisia. Ennemminkin mieleen tuli 1970-luvun naishiihtäjän kuntopiiri.
H: Kiva. Eli tyyliin Danny & Armi, Wanna Love Me Tender-musiikkivideo?
J: Sinne päin. Tai ehkä paremminkin 1980-luvun Syksyn Sävelestä tuttu "Anna Mulle Raju Hetki". Esittäjää en muista, mutta ne koreografiat...
J: Poistut tänään studiolta. Jussiksi Lappiin. Kuinka uskallat jättää meidät päinemme studiolle?
H: Vähän kyllä hirvittää, pakko myöntää. :)Ovikiintiö lienee kaikilla jo täynnä
ku takasin pääsen..-
J: Timolla on jo seitsemän ovea. Pasilla kaksi. Mysteerimies jäänyt jostain syystä ilman. Ja sinä.
J: Alhaalla vetävät muuten narulle biisiä, jossa on etupotkuja enemmän kuin Iron Maideninen yhdellä levyllä. Siitä tulee hieno biisi. Etupotku on yhtä hieno juttu kuin korkealta 16-osina tulitettu tukutuku-basso!
H: Totta. Tää on edelleenkin omia lempparibiisejä, jos kohta kaikki muutkin mutta silti. Ja oliskohan ollu peräti ne ekat, viimeistään toiset reenit ku tuoki tehtiin.
H: Basso pyörii alakerrassa tosiaankin ku hirvi. Laulutkin sieltä sitten jossain kohtaa tärähtää.. Miten muuten kuvailisit tunnelmaa lähtä vetään uutta mättöä vanhaan meininkiin verrattuna?
J: Rennolla fiiliksellä. Biisit kantaa!
J: Pojat alakerrassa päineen soittavat. Mennäänkö poliiseina paikalle? Soittopoliiseina.
H: Mennää vaa. revitään ilvekset toisistaan irti. :)
H: Sulle ei muuten enää tarjoilla. Kahvia siis. Moido.
J: Ok. Moidom! Siinäpä muuten hyvä nimi kasarirässibiisille!
J: Mutta mennään.
J: Moidom.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Eiksookki sillälaila ku se lähtee ni siinä käy?

Heihei, hehhulei!

Tässä Hurtsi ja Alavetelin väännöt. :)
Puolitoista päivää mänt ja rummut on purkissa. 15.30 tarkalleen ottaen
oli homma paketissa. :) Meininki täydellistä, biisit loistavia, ja saundit mahtavat.

Poikien kanssa aina nii..monta kertaa. :)

Tehdastuore Starclassicin megasetti soi luonnostaan kuin taivaallinen tykistökomppania, joten levyllä kuullaan ihan aitoa rumpusaundia, kera kaikkien virheiden, eli kitiskää soitosta rauhassa sitten kun radiosta uutta Isukkia kuulette. :) Ei nimittäin haittaa. :)

Homma jatkuu Timbon komppikitara-äänityksillä noin hetken päästä. :)

Kerrottakoon vielä että salkku on löytyny, Mysteerimies oli matkalla Moskovaan, mutta
heittivät bussista ulos, ja se on parempi lopettaa se mäkätys ku käytiin just tuolla Alavetelin kirkon eessä seisomassa, joku on juonu pienenä taikajuomaa, ja seuraavan kerran ku herätään, ollaan luultavasti Rovaniemellä.

Kannatti tulla. :)

HUZZAH!

- Hurtsi

Rummut purkissa

On se Hurtsi, Lapin lempeä jättiläinen, käsittämätön kaveri. Nyt kohti kitaroita ja bassoja. Hurtsi analyisoikoon soittonsa salat tarkemmin.
Ai niin. Ikkunasta näkyy joki sekä lauma hevosia. Hieno paikka tämä Viisseiska.

- Jouni

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Sessiot käyntiin

No niin. Viimeinkin.
Täällä sitä kakkoslevyä väännetään Alavetelin Studio 57:llä. Eilen tosin jo aloiteltiin roudauksen merkeissä...
Rumpali Hurli eli Hurtsi eli Jani Hurula kääntelee tuossa vieressä ruokalevon merkeissä isoa kylkeään. Takana tähän mennessä kolme biisiä - ja ruoka. Kohta jatkuu paukuttaminen. Olisiko ekan päivän tavoitesaldo jotain 5-6.
Eihän tuota Hurlin paukuttamista voi kuin ihastella. Lapin mies on korkannut sessiot käyntiin melkoisella varmuudella ja jyrämäisellä otteella. Hyvä henki päällä.
Paikan päällä koko bändi, myös viides jäsen eli Mysteerimies, jonka nimi ilmoitetaan myöhemmin. Päivityksiä, mahdollisesti myös kuvia, luvassa tästedes lähes päivittäin, kunnes äänitykset komeasti ja kauniisti purkissa.
Eli kuuma kesä tulossa. Palataan!
- Jouni