Olipa kerran krapula. Se oli tiistaina. Sunnuntaina ynnä maanantaina 13.–14. kesäkuuta tänä vuonna J. Hurula soitti järkyttävän oikein; minä en. Demopäivät. Nyt on niin, että olen jälleen kerran päättänyt, etten juo enää konsanaan, saati soita kotiin neljännen promillen noustessa. Yllättävän helposti se taasen unohtunee...
Viheliäisen monimutkallisia kappaleita ovat Kokkolassa keksineet. Ei kannata isosti päissään ees kokeilla. Terveellistä. Silti tippaakaan leuhkimatta – varsinkin kun omat osuudet on vielä tekemättä – tästä tulee ihan perkeleen hyvä levy.
Parahin terveisin, Mysteerimies
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti