tiistai 26. lokakuuta 2010

Videosessioista ja säätämisestä

Täällä ollaan. Elossa edelleen!
Levytyksen jälkeinen aika on erikoista aikaa. Ensin on tehty iso yhteinen ponnistus. Kun lapsi on saatu valmiiksi, alkaa odottelu. Turhauttavan pitkä.
Seuraavassa pari sanaa odottelusta.


Kevennyksellä käyntiin. Raskaan sarjan sellaisella.

Ookoo. Lähdetään perusasioista.

Tämähän ei ole mitään blogin päivittämistä. Blogin päivittäminen tarkoittaa sitä, että linjoilla ollaan skarppina uunituoreiden asioiden kanssa. Ja tässä mussutetaan muun muassa 10.-11. syyskuuta tapahtuneita asioita. Anteeksi.
Mutta on tälle selityskin. Päätettiin poikien kanssa, että ei laiteta ulos mitään videokuvauksista ennen kuin sinkku on linjoilla. Hurjimpana asiaa ajoi Timo "The Highland Bird".
Ja onhan siinä pointtinsakin. Uudet kotisivut, uusi ilme, sinkku, video, blogi... Kun räjähtää, niin räjähtää sitten kunnolla.

Niinhän sen piti mennä. Vaan kun ei mennyt. Bisnes on bisnestä.
Jotenkin olemme siinä tilanteessa, että sinkku tulee ulos vasta alkuvuodesta.
Levy-yhtiöstä tälle kaikelle annettiin niin hyvä selitys, että päätimme tyytyä markkinatalouden sääntöihin.
Hommahan menee niin, että joulu se taas tulla jotkuttelee. Ja joulun alla on ylitarjontaa lähes kaikesta - myös musiikista. Tässä kokoluokassa ei siis ole varaa hypätä kusena lumeen.
Tarkoitus olisi, että itse levy pläjähtäisi ilmoille sitten keväthankien aikaan. Sitä silmällä pitäen olemme ainakin keikkakalenteriamme täyttämässä. Kevättalvesta ei luisteta!


Hei. Maidenia. Koppoti-koppoti-koppoti-koppoti.

Nyt ollaan kaukana kotoa! Takaisin asiaan.

Pari sanaa videosta (kuvia ette valitettavasti saa, pihtaamme niitäkin alkuvuoteen).
Video siis kuvattiin syyskuun ensimmäisellä puoliskolla.
Kuvaussessio oli kahden päivän tiukka puristus. Sitäkin enemmän puristeltiin kuitenkin ennen kuvausten alkua.
Ohjaaja Heiska eli Sami Heinonen, tuttu myös IM-taustakuoroista ja Tangomarkkinoilta, oli saanut meiltä videobiisin useita viikkoja ennen kuvausten alkua. Kuvakäsiksenkin mies oli laatinut. Tehnyt paljon työtä.
Mutta mitä tekee Nikula?
Minä sitten pienessä taiteilijamielessäni aloin säädellä asioita. Kahta päivää ennen h-hetkeä kypsyin ajatukseen, että olemme tekemästä väärästä biisistä videota. Ei alkuperäisessäkään mitään vikaa olisi ollut. Se on helvetillinen iskuveisu.
Silti. Jotain tapahtui.
Ei muuta kuin yötä vasten tekstiviesti ohjaajalle: "Mitäpä jos..."
Seuraavana aamuna olikin sitten puhelinrallin paikka. Ohjaaja Heiska pureskeli hetken ja nousi kanveesista kuin Mies:
"Haasteet kuuluvat asiaan", tokaisi hän (äänessään lievää turhautuneisuutta).
Operaattori kiitti, kun asiaa setvittiin perin pohjin puhelimitse bändiporukalla. Viimeisen signaalin näytti Ile Vainio AXR Musicilta. Ei muuta kuin biisi vaihtoon. Kaikilla hyvä mieli. Rauhallinen ja tyyni.

Tässä välissä piti olla mahtavia kuvia mahtavista videosessioista. Mutta kun sinkun ja samalla videobiisinkin julkaisua siirettiin, joudutte tyytymään täytematskuun.


Vuoden luontokuva. Hurli haarailee tunteella. Kuva Lappeenrannan keikkareissulta viime talvelta. Koskettimissa oli Hännisen Jukka.


Samalla reissulla. Tässä ollaan Jyväskylän keikan jälkilöylyissä.


Hissirakkautta.


Bändikuva helvetistä. Onneksi tästä voi edes oppia. Näin ei oteta bändikuvia. Ja missä Kemppinen?


Takaisin nykyhetkeen. Kemppinen puhuu ja on mystinen. Tämä on ainoa kuva, joka tässä vaiheessa julkistetaan videosessioista (kuva ei liity itse videoon).

Kahden päivän kuvausten jälkeen juhlistimme hyviä sessioita.
Timo oli pilata illan pistämällä dvd-soittimaan kreikkalaista Firewindia. Kemppisen kanssa pohdimme ääneen, että Firewind olisi ollut hyvä syy lopettaa hevin kuunteleminen.
Firewindhan on kuuluisa siitä, että Ozzyt ja Tolkit vievät soittajat. Siltä Firewind kuulostaakin: kovia soittajia ja hieno laulaja, mutta meininki on yhtä kohkaamista ja uhoamista. Kaukaisilta tuntuivat Rainbown kultakaudet, jolloin suurin piirtein saman genren biisit perustuivat iskeville ideoille ja tunteikkaille melodioille.


Korkean paikan leiri. Videosessioiden jälkeen baarissa. Siellä oli mies, joka laulaa Judas Priestia paremmin Rob Halford. Hän on Antti, sukunimeä en muista, Toholammilta.

Loppuun vielä tällaista. Isäntien perustajakolmikon progressiiviset tuulahdukset.


Avaruuden kukkaset.

Odottelu jatkuu. Malttakaa alkuvuoteen. Niin mekin.
Hyvää pitää joskus odottaa.

- Jouni