...ettei pyörää kannata yrittääkään keksiä udelleen. (sen sijaan tämä Mac-tietokneen irtonäppis pits laitaa udeleen sunniteluun... tana) Mr. Mysterix Gallialainen täällä jälleen, Guten Abend! Ohessa katkelmia päivän tapahtumista.
Loput HAMMOND-urut ääniteltiin tänään ja hivenen aloiteltiin jo muidenkin koskettimien hipelöintiä. Ne saadaan miksausvalmiiksi huomenna (rohkeasti väittää hän...) Viime silauksena The Oikeat pianot äänitetään keskiviikkona, koska herra pianonvirittäjä saapuu ko. aamuna klo 8.00.
Blogithan ovat juuri sitä varten, että muusikot jorisevat heleVetin tylsää potaskaa omista tekemisistään studiossa ja muuallakin. (Kävin muuten Alavetelin Salessa tänään. Ostin Kivikylän Kotipalvaamon Wanhanajan nakkeja. Suosittelen!) Eikä tässä vielä kaikki:
Köh! Koska edellä mainittu urku on niin totaalinen soitin, melko vähäisen muiden laitteiden ruuvaamisen jälkeen mysteerimies tuli jälleen kerran siihen tulokseen, ettei tällaiseen musiikkiin ole muuta lähestymistapaa kuin soittaa mahdollisimman isolla voljyymillä oikein ja oikeilla soittimilla. MIDI-raidat, sekvensserit, sun muut kikkailuthan julistettiin pannaan jo rumpuja äänitettäessä. Klikkiraita on, mutta sekin on osoittautunut lähinnä haitalliseksi. Hurtsin rumputyöskentely on jotain sellaista, mitä ei tämän musiikkityylin levyillä ole kuultu sitten ProToolsin keksimisen. Luomumeininki. Vanha Slayer ja Nicko McBrain paiskaavat kättä Ramonesin ja Motörheadin kanssa, mutta kaikki edelliset kalpenevat. Ainoa, joka vielä pesisi Hurulan, jos ei olisi reuman runtelema, olisi Stefan Kaufmann. Ja mie olen tosissani, saakelin Bonham-puristit!
No just. Jouduin tänään soittamaan soolonkin. En ole niiden parissa omimmillani. Siitä huolimatta "Kääpiöt..." on loistava intro Pohjoistuulelle.
Ja The Pianosta puheen ollen täällä Stutio Kuusysillä on ihan hitsin hyvä pimputin. Yamaha merkiltään. Mutta perkele kui onkin pianonsoittotaito ruosteessa. Johtunee siitä, kun on viimeiset kymmenisen vuotta, ja oikeastaan koko ikänsä, soittanut pelkästään ns. populaarimusiikkia siten, että joko toinen käsi nojaa urkusointuun ja toinen yrittää näpelöidä jotain runollista pianolla samalla, kun suu laulaa stemmoja, ei siinä paljon laiskan miehen pianotekniikka kehity. (Kotonahan ei treenata, siellä saunotaan.) Nyt on onneksi pari yötä aikaa hakea suurenmoinen herkkyys siihen kappaleeseen, josta tulee hitti; "In The Cloudy Water" tai sinne päin, enpäs kerrokaan...
Jok.tap. Resepti täytelliseen sauntiin: Jos perusraaka-aineena on Hammond – ja miksei olisi – on myös Leslie. Jos siltikin mitään lisämausteita enää tarvitaan, käytettäköön lisäksi kernaimmin Mellotron-"viulua" herkkyyttä ja jännitettä lisäämään. Jos yhä vielä tarvitaan satunnaista ytyä keitokseen, lorautetaan sekaan hieman (synteti)soijaa. (Esim. Moog-merkkinen analogisoija antaa hyvän säväyksen mihin tahansa seokseen.) Tämän mausteen kanssa on kuitenkin syytä olla yhtä visu kuin chilipippurin. Vanha klisee, liika on aina liikaa ja kohtuus liian vähän, pätee tähänkin.
Mutta mutta! O. R. Anssi Apina on muuttanut asumaan tarkkaamoon tarkkailukaiuttimen päälle ja sieltä se meitä poloisia hippejä muikeana syynää. Asentaisin hänestä kuvat tähän, jos osaisin, mutta koska olenhan mysteerimies, senkin toteuttaminen on minulle mysteeri. Jopa justeeri.
Hevot koikkeloivat takapihalla edelleen = the idyl.
Jos eeldine krijoitsu sisläsli kirjiotsuvriheitä, lähetäkää reklamaatiot osoitteeseen www. apple.com
Alavetelissä, korppien hyppiessä katolla,
28.-29.6.2010
Terveisin Teidän,
Mysteerimies JK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti