tiistai 29. kesäkuuta 2010

Hevonen ei valehtele

Ah ja Voih!
Tätä olen alusta asti pelännyt, mysteerimies on homppeli.
Ei kai?
Juu-u, sillä tiedätkö, hän pitää... hevosista!
Iiik, ei kai? Eivoiollatotta.

Ja paskanliekit, töräytti totudenpuhuja. Ihminen ansaitsee tuhonsa.
Kävin näes äsken tuossa hevoslaitumen äärellä moikkaamassa kolmea shettistä ja yhtä isompaa heppaa. Yksikään Heistä ei kysellyt, mistä tulen, kuka olen, saati mitä aion tulevana minuuttina tehdä. Yhtäkään Heistä ei riivannut vähääkään internetin hitaus, Apple-näppäimistöjen paska kirjoittamiskäyttövalmius (josta jostain kumman syystä koin tyhmempänä eläimenä tarvetta avata koneen uudelleen valittaakseni kuin ämmä), saati muutkaan maailman turhuudet. Ainoastaan sietämättömät hyönteiset olivat yhteinen riesamme. Intialainen Odomos näyttää pitävän myös suomalaiset polttiaiset ihmisestä loitolla. Olisin halunnut tarjota voidetta myös elukoille, mutta ei se ehkä olisi ollut sopivaa. Ei, Odomos ei ole henk. koht. palvelijani.

Se, että nuo studion "takapihalla" käyskentelevät sympaattiset hevoset tulevat todennäköisesti kenen tahansa ihmisen luo luullen/tietäen saavansa porkkanaa, leipää, ynnä muita hevosen herkkuja, ei tee niistä ahneita opportunisteja. Ihminen toimii aina toisin. (Vrt. Paha Nalle paimentaa)
Hevonen – etenkin Suomenhevonen – tietää, ettei ihmisellä ole tosipaikan tullen mitään mahollisuuksia. Ja hevonen on sentään saaliseläin.
"Suokki" löytää aina kotiin – löydätkö Sinä?

Hatunnosto hevoselle!
T: Mysteerimies

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Täällonnää kellonnajat ihavvituillaa.