Äänitykset vähä niinku siinä

Se on kuoro. Askel rokkistemmojen tuolle puolen.

Nyt on laulut laulettu. Kuorotkin. Oikeat kuorotkin.
Omasta osuudestani vielä sen verran, että olihan se aika mielenkiintoista laulaa biisiä, jossa kerrotaan pohjoistuulesta, keskellä kuuminta kesää. Varsinkin, kun studion ainoa ilmastointilaite surisi jossain muualla kuin laulusalissa.

Helteestä en ole nauttinut, mutta helteen olen joka solullani elenyt.
Kaikki on kuitenkin sujunut todella mainiosti ja lujalla potkulla. Kuudes ja viimeinen laulupäivä saatiin nätisti purkkiin keskiviikkona hieman ennen keskiyötä.

Onneksi sentään aikataulussa on ollut sopivasti ilmaa. Ilman ilmastoitua tarkkaamoa, keidasmaista taukotilaa, laulusessioista ei olisi tullut mitään.

Hienointa tässä on se, että levy on nyt oikeasti päästy tekemään putkessa. Tunnelma ja tekemisen meininki kuuluu. Debyyttihän väännettiin kolmessa vuodessa, turhauttavan pienissä palasissa.

Sessioiden mielenkiintoisin ilta oli maanantaina, kun kahdentoista hengen kuoro, sieltä täältä koottu, astui valmiiksi hikoiltuun studioon. Kuoro selvisi taivaallisesta osuudestaan reilussa tunnissa, mikä oli aika uskomaton suoritus. Hatunnosto siitä. Kiitos vielä kerran kaikille loistaville laulajille! Ja syvä kumarrus Heikki Nisoselle kuorosovituksesta.

Isäntä Meidän -kuoron jylhä välipala.

Heiska ja Koskela nakuttivat loput rokkistemmansa keskiviikkona illansuussa. Siitä palkaksi Jägeria ja Bacardia.

On onni olla taustalaulaja.

Timo vetää tänään loput pari sooloaan narulle. Sitten päästetään Pasi miksaamaan.
Tämä on hienoa! Kuumuudesta huolimatta.

Kesän kuumin juttu.

- Jouni