Ile Vainio ja Mikko Saukkonen sekä Isukin pojat isossa maailmassa.
Edelleen täytyy hehkuttaa sitä, että Isäntien kakkoslevy saatiin tehtyä tehokkaasti putkessa. Masteroimaankin päästiin syyskuun alussa, vain kuukautta äänitys- ja miksausurakan päättymisen jälkeen.
Helsinki otettiin haltuun 1.-2. syyskuuta.
Kun Kokkolasta lähdetään, tarkoittaa se aikaisia aamuja. Ei siinä ehdi heittää edes puuroa naamaan, kun kolme miestä astuu henkilöautoon kello 6.45. Sitten kohti Vaasaa, josta Lapin poika Hurtsi, tai Isäntä-leirissä japanilaisittain vääntyvä Hurli, napataan Opelin etupenkille. Ilmajoen Koskenkorvan kohdalla aamusämpylää poskeen.
Huoltamolla tajuamme, että jossain päin Suomea eletään vielä vuodessa 1981, ainakin kanta-asiakkaiden syysmuodista päätellen. Pitkätukkien yhteisestä vessareissustakin kuuluu kahviosta kuittailua. Niin, milloinkahan viimeksi pitkä tukka on ollut homouden merkki? Vuonna 1981? Hieno paikka silti tuo Koskenkorva. Kahvi on hyvää ja sämpylä täyttää.
Kosketinihme Kemppiselle kurvataan seuraavaksi. Mies elää Tampereella eli niin etelässä, että pihapuussakin kasvaa päärynöitä. Maistan yhden: Jouni tykkää tästä.
Matka meinaa tyssätä vähän ennen Helsinkiä, kun huomaan pankkikorttini vanhentuneen matkan aikana. Mutta Timon pussi on pelastaa.
Myöhästymme vain kahdella minuutilla kahdeksi sovitusta levy-yhtiöpalaverista.
Varastohalli vai kultalevytehdas? Ei tänne vahingossa löytäisi.
Levy-yhtiöt ovat erikoisia paikkoja. Niin myös Edel (nykyisin AXR Music). Ei uskoisi, että Viikin perukoilta, teollisuusalueen viimeisestä sopukasta löytyvän varastohallin sisällä on seiniä, jotka on vuorattu kultalevyillä.
Tätä lisää.
Hienoa on myös nähdä se, että vaikka kuinka levybisneksen alamäestä puhutaan, niin ainakin Edelin toimistolla väännetään tosissaan hommia. Puhelimet soivat, ja ihmisiä vilisee siellä täällä. Pianisti Esa Nieminenkin vaeltelee levottoman näköisenä tyhjä kahvikuppi kädessään.
Ile Vainio on uusi tuttavuus vain Hurtsille. Kemppinenkin oli osunut Ilen kanssa yhteisille jatkoille jo Popeda-aikoinaan.
Mieluisa yllätys kaikille on se, että Edelin (eli AXR Musicin) uusi tiedottaja Mikko Saukkonen vaikuttaa hommaansa sopivalta mieheltä. On mukava kertoa visioista, kun pöydän toisella puolella ollaan oikeasti kiinnostuneita.
Päätämme levyn julkaisuajankohdasta ja ensimmäisen sinkun pullautukesta pihalle. Lopuksi juomme tyytyväisinä kahvia ja kuuntelemme Ile Vainion juttuja. Niitä riittää. Hyvä palaveri.
Kauppinen ja Kemppinen.
Illansuussa keskitymme ökyisän Katajanokan halvassa Eurohostellisamme nauttimaan siitä, että bändi on kerrankin koko porukalla liikenteessä ilman sen suurempia suorituspaineita. Nautimme parit.
Hurli ottaa omansa.
Tunnetta tunteella.
Uudo armeijan leivissä.
Punaista päin.
Italopowerin luvattu lapsi, journalistinakin tunnettu Ossi Jääskeläinen (Ossille: ei se Labyrinth nyt niin erikoinen ole, kuuntele ennemmin vaikka Ring of Firea) lyöttäytyy perinteitä kunnioitten taas seuraamme.
Loppuillan istumme Kaisaniemessä terassilla.
Kannatti tulla, sillä Hurtsi oli malttanut säästää reissun tärkeintä puheenvuoroa. Oikean hetken tultua mies lyö pöytään oman mielipiteensä tulevan levyn nimestä. Ei kyseessä mikään uusi avaus ole, mutta rohkea nosto kuitenkin, sillä levyn nimeksi oli jo lukittu tyystin toinen juttu. Hurtsin hyvin perusteltu ja Kemin Mafiallakin hyväksytetty shokkikortti puree. Ossikin nyökyttelee. Päätämme lukita levyn nimen uudelleen. Tällä kertaa edellistä paremmin. Tämä on muuten nappinimi!
Hurli on juuri lukinnut kakkoslevyn nimen. Sille!
Edelleen täytyy hehkuttaa sitä, että Isäntien kakkoslevy saatiin tehtyä tehokkaasti putkessa. Masteroimaankin päästiin syyskuun alussa, vain kuukautta äänitys- ja miksausurakan päättymisen jälkeen.
Helsinki otettiin haltuun 1.-2. syyskuuta.
Kun Kokkolasta lähdetään, tarkoittaa se aikaisia aamuja. Ei siinä ehdi heittää edes puuroa naamaan, kun kolme miestä astuu henkilöautoon kello 6.45. Sitten kohti Vaasaa, josta Lapin poika Hurtsi, tai Isäntä-leirissä japanilaisittain vääntyvä Hurli, napataan Opelin etupenkille. Ilmajoen Koskenkorvan kohdalla aamusämpylää poskeen.
Huoltamolla tajuamme, että jossain päin Suomea eletään vielä vuodessa 1981, ainakin kanta-asiakkaiden syysmuodista päätellen. Pitkätukkien yhteisestä vessareissustakin kuuluu kahviosta kuittailua. Niin, milloinkahan viimeksi pitkä tukka on ollut homouden merkki? Vuonna 1981? Hieno paikka silti tuo Koskenkorva. Kahvi on hyvää ja sämpylä täyttää.
Kosketinihme Kemppiselle kurvataan seuraavaksi. Mies elää Tampereella eli niin etelässä, että pihapuussakin kasvaa päärynöitä. Maistan yhden: Jouni tykkää tästä.
Matka meinaa tyssätä vähän ennen Helsinkiä, kun huomaan pankkikorttini vanhentuneen matkan aikana. Mutta Timon pussi on pelastaa.
Myöhästymme vain kahdella minuutilla kahdeksi sovitusta levy-yhtiöpalaverista.
Varastohalli vai kultalevytehdas? Ei tänne vahingossa löytäisi.
Levy-yhtiöt ovat erikoisia paikkoja. Niin myös Edel (nykyisin AXR Music). Ei uskoisi, että Viikin perukoilta, teollisuusalueen viimeisestä sopukasta löytyvän varastohallin sisällä on seiniä, jotka on vuorattu kultalevyillä.
Tätä lisää.
Hienoa on myös nähdä se, että vaikka kuinka levybisneksen alamäestä puhutaan, niin ainakin Edelin toimistolla väännetään tosissaan hommia. Puhelimet soivat, ja ihmisiä vilisee siellä täällä. Pianisti Esa Nieminenkin vaeltelee levottoman näköisenä tyhjä kahvikuppi kädessään.
Ile Vainio on uusi tuttavuus vain Hurtsille. Kemppinenkin oli osunut Ilen kanssa yhteisille jatkoille jo Popeda-aikoinaan.
Mieluisa yllätys kaikille on se, että Edelin (eli AXR Musicin) uusi tiedottaja Mikko Saukkonen vaikuttaa hommaansa sopivalta mieheltä. On mukava kertoa visioista, kun pöydän toisella puolella ollaan oikeasti kiinnostuneita.
Päätämme levyn julkaisuajankohdasta ja ensimmäisen sinkun pullautukesta pihalle. Lopuksi juomme tyytyväisinä kahvia ja kuuntelemme Ile Vainion juttuja. Niitä riittää. Hyvä palaveri.
Kauppinen ja Kemppinen.
Illansuussa keskitymme ökyisän Katajanokan halvassa Eurohostellisamme nauttimaan siitä, että bändi on kerrankin koko porukalla liikenteessä ilman sen suurempia suorituspaineita. Nautimme parit.
Hurli ottaa omansa.
Tunnetta tunteella.
Uudo armeijan leivissä.
Punaista päin.
Italopowerin luvattu lapsi, journalistinakin tunnettu Ossi Jääskeläinen (Ossille: ei se Labyrinth nyt niin erikoinen ole, kuuntele ennemmin vaikka Ring of Firea) lyöttäytyy perinteitä kunnioitten taas seuraamme.
Loppuillan istumme Kaisaniemessä terassilla.
Kannatti tulla, sillä Hurtsi oli malttanut säästää reissun tärkeintä puheenvuoroa. Oikean hetken tultua mies lyö pöytään oman mielipiteensä tulevan levyn nimestä. Ei kyseessä mikään uusi avaus ole, mutta rohkea nosto kuitenkin, sillä levyn nimeksi oli jo lukittu tyystin toinen juttu. Hurtsin hyvin perusteltu ja Kemin Mafiallakin hyväksytetty shokkikortti puree. Ossikin nyökyttelee. Päätämme lukita levyn nimen uudelleen. Tällä kertaa edellistä paremmin. Tämä on muuten nappinimi!
Hurli on juuri lukinnut kakkoslevyn nimen. Sille!
Seuraavana aamuna pyöräytämme kymmeneksi Svantelle eli Chartmakers Studiolle Töölön Topeliuksenkadulle. Kemppinen on avannut aamunsa hississä, legendaarisimmilla möläytyksillään koskaan, mutta ei niitä voi tänne laittaa. Kerrotaan sitten joskus.
Svante.
Masterointi on sellainen asia, että sitä ei kannata käydä selittelemään. Sanotaan vain näin, että hyvästä levystä tehdään masteroinnissa vieläkin parempi. Ja Svante osaa sen.
Referenssilevynä käytämme miksauksessakin suuntaviivoja antanutta Waspin uutukaista eli Babylonia, joka on muuten hemmetin hyvä ja potkivilla soundeilla varustettu levy. Svante tekee taas taidetta. Levymme on valmis kahteen mennessä.
Skarpeimmasta päästä?
Tällä kertaa kaikki sujuu ensilevyn masterointia selkeämmin. Viimeksihän biisjärjerjestys muuttui ihan viime metreillä. Lisäksi muistissa on levyn päätösbiisin tiputtaminen levyltä masteroinnissa ja korvaaminen villillä kortilla (Kivirekeen Kahlittu). Tällä kertaa kaikki sujuu suunnitellusti. Paitsi siltä osin, että levy sai toisen nimen kuin Helsinkiin lähtiessämme luulimme.
Heitämme uunituoren masterin Edelin eli AXR Musicin pojille.
Neljän ruuhkan puhkaistuamme Opelin rikkinäinen cd-soitinkin alkaa jostain syystä toimia. Pesässä jytisee uusi Isäntä Meidän! Iskeviä sloganeja uusia IM-paitoja varten lohkeilee todetessamme, että uusi levy kannatti tehdä! Pegasuksen kova lätty!
Hyvät kuvat: Ossi J.
Huonot kuvat: bändi
Seuraavassa osassa suuntamme musavideon making of -tunnelmiin. Video kuvattiin muuten viime viikonloppuna. Siitä lisää tässä piakkoin.
- Jouni
Svante.
Masterointi on sellainen asia, että sitä ei kannata käydä selittelemään. Sanotaan vain näin, että hyvästä levystä tehdään masteroinnissa vieläkin parempi. Ja Svante osaa sen.
Referenssilevynä käytämme miksauksessakin suuntaviivoja antanutta Waspin uutukaista eli Babylonia, joka on muuten hemmetin hyvä ja potkivilla soundeilla varustettu levy. Svante tekee taas taidetta. Levymme on valmis kahteen mennessä.
Skarpeimmasta päästä?
Tällä kertaa kaikki sujuu ensilevyn masterointia selkeämmin. Viimeksihän biisjärjerjestys muuttui ihan viime metreillä. Lisäksi muistissa on levyn päätösbiisin tiputtaminen levyltä masteroinnissa ja korvaaminen villillä kortilla (Kivirekeen Kahlittu). Tällä kertaa kaikki sujuu suunnitellusti. Paitsi siltä osin, että levy sai toisen nimen kuin Helsinkiin lähtiessämme luulimme.
Heitämme uunituoren masterin Edelin eli AXR Musicin pojille.
Neljän ruuhkan puhkaistuamme Opelin rikkinäinen cd-soitinkin alkaa jostain syystä toimia. Pesässä jytisee uusi Isäntä Meidän! Iskeviä sloganeja uusia IM-paitoja varten lohkeilee todetessamme, että uusi levy kannatti tehdä! Pegasuksen kova lätty!
Hyvät kuvat: Ossi J.
Huonot kuvat: bändi
Seuraavassa osassa suuntamme musavideon making of -tunnelmiin. Video kuvattiin muuten viime viikonloppuna. Siitä lisää tässä piakkoin.
- Jouni
2 kommenttia:
Onpas.
Bombas!
Lähetä kommentti