Levy-yhtiössä kahvilla ja masteroimassa

Ile Vainio ja Mikko Saukkonen sekä Isukin pojat isossa maailmassa.

Edelleen täytyy hehkuttaa sitä, että Isäntien kakkoslevy saatiin tehtyä tehokkaasti putkessa. Masteroimaankin päästiin syyskuun alussa, vain kuukautta äänitys- ja miksausurakan päättymisen jälkeen.
Helsinki otettiin haltuun 1.-2. syyskuuta.
Kun Kokkolasta lähdetään, tarkoittaa se aikaisia aamuja. Ei siinä ehdi heittää edes puuroa naamaan, kun kolme miestä astuu henkilöautoon kello 6.45. Sitten kohti Vaasaa, josta Lapin poika Hurtsi, tai Isäntä-leirissä japanilaisittain vääntyvä Hurli, napataan Opelin etupenkille. Ilmajoen Koskenkorvan kohdalla aamusämpylää poskeen.
Huoltamolla tajuamme, että jossain päin Suomea eletään vielä vuodessa 1981, ainakin kanta-asiakkaiden syysmuodista päätellen. Pitkätukkien yhteisestä vessareissustakin kuuluu kahviosta kuittailua. Niin, milloinkahan viimeksi pitkä tukka on ollut homouden merkki? Vuonna 1981? Hieno paikka silti tuo Koskenkorva. Kahvi on hyvää ja sämpylä täyttää.

Kosketinihme Kemppiselle kurvataan seuraavaksi. Mies elää Tampereella eli niin etelässä, että pihapuussakin kasvaa päärynöitä. Maistan yhden: Jouni tykkää tästä.
Matka meinaa tyssätä vähän ennen Helsinkiä, kun huomaan pankkikorttini vanhentuneen matkan aikana. Mutta Timon pussi on pelastaa.
Myöhästymme vain kahdella minuutilla kahdeksi sovitusta levy-yhtiöpalaverista.


Varastohalli vai kultalevytehdas? Ei tänne vahingossa löytäisi.

Levy-yhtiöt ovat erikoisia paikkoja. Niin myös Edel (nykyisin AXR Music). Ei uskoisi, että Viikin perukoilta, teollisuusalueen viimeisestä sopukasta löytyvän varastohallin sisällä on seiniä, jotka on vuorattu kultalevyillä.


Tätä lisää.

Hienoa on myös nähdä se, että vaikka kuinka levybisneksen alamäestä puhutaan, niin ainakin Edelin toimistolla väännetään tosissaan hommia. Puhelimet soivat, ja ihmisiä vilisee siellä täällä. Pianisti Esa Nieminenkin vaeltelee levottoman näköisenä tyhjä kahvikuppi kädessään.
Ile Vainio on uusi tuttavuus vain Hurtsille. Kemppinenkin oli osunut Ilen kanssa yhteisille jatkoille jo Popeda-aikoinaan.
Mieluisa yllätys kaikille on se, että Edelin (eli AXR Musicin) uusi tiedottaja Mikko Saukkonen vaikuttaa hommaansa sopivalta mieheltä. On mukava kertoa visioista, kun pöydän toisella puolella ollaan oikeasti kiinnostuneita.
Päätämme levyn julkaisuajankohdasta ja ensimmäisen sinkun pullautukesta pihalle. Lopuksi juomme tyytyväisinä kahvia ja kuuntelemme Ile Vainion juttuja. Niitä riittää. Hyvä palaveri.


Kauppinen ja Kemppinen.

Illansuussa keskitymme ökyisän Katajanokan halvassa Eurohostellisamme nauttimaan siitä, että bändi on kerrankin koko porukalla liikenteessä ilman sen suurempia suorituspaineita. Nautimme parit.


Hurli ottaa omansa.


Tunnetta tunteella.


Uudo armeijan leivissä.


Punaista päin.

Italopowerin luvattu lapsi, journalistinakin tunnettu Ossi Jääskeläinen (Ossille: ei se Labyrinth nyt niin erikoinen ole, kuuntele ennemmin vaikka Ring of Firea) lyöttäytyy perinteitä kunnioitten taas seuraamme.
Loppuillan istumme Kaisaniemessä terassilla.
Kannatti tulla, sillä Hurtsi oli malttanut säästää reissun tärkeintä puheenvuoroa. Oikean hetken tultua mies lyö pöytään oman mielipiteensä tulevan levyn nimestä. Ei kyseessä mikään uusi avaus ole, mutta rohkea nosto kuitenkin, sillä levyn nimeksi oli jo lukittu tyystin toinen juttu. Hurtsin hyvin perusteltu ja Kemin Mafiallakin hyväksytetty shokkikortti puree. Ossikin nyökyttelee. Päätämme lukita levyn nimen uudelleen. Tällä kertaa edellistä paremmin. Tämä on muuten nappinimi!


Hurli on juuri lukinnut kakkoslevyn nimen. Sille!

Seuraavana aamuna pyöräytämme kymmeneksi Svantelle eli Chartmakers Studiolle Töölön Topeliuksenkadulle. Kemppinen on avannut aamunsa hississä, legendaarisimmilla möläytyksillään koskaan, mutta ei niitä voi tänne laittaa. Kerrotaan sitten joskus.


Svante.

Masterointi on sellainen asia, että sitä ei kannata käydä selittelemään. Sanotaan vain näin, että hyvästä levystä tehdään masteroinnissa vieläkin parempi. Ja Svante osaa sen.
Referenssilevynä käytämme miksauksessakin suuntaviivoja antanutta Waspin uutukaista eli Babylonia, joka on muuten hemmetin hyvä ja potkivilla soundeilla varustettu levy. Svante tekee taas taidetta. Levymme on valmis kahteen mennessä.


Skarpeimmasta päästä?

Tällä kertaa kaikki sujuu ensilevyn masterointia selkeämmin. Viimeksihän biisjärjerjestys muuttui ihan viime metreillä. Lisäksi muistissa on levyn päätösbiisin tiputtaminen levyltä masteroinnissa ja korvaaminen villillä kortilla (Kivirekeen Kahlittu). Tällä kertaa kaikki sujuu suunnitellusti. Paitsi siltä osin, että levy sai toisen nimen kuin Helsinkiin lähtiessämme luulimme.
Heitämme uunituoren masterin Edelin eli AXR Musicin pojille.
Neljän ruuhkan puhkaistuamme Opelin rikkinäinen cd-soitinkin alkaa jostain syystä toimia. Pesässä jytisee uusi Isäntä Meidän! Iskeviä sloganeja uusia IM-paitoja varten lohkeilee todetessamme, että uusi levy kannatti tehdä! Pegasuksen kova lätty!

Hyvät kuvat: Ossi J.
Huonot kuvat: bändi

Seuraavassa osassa suuntamme musavideon making of -tunnelmiin. Video kuvattiin muuten viime viikonloppuna. Siitä lisää tässä piakkoin.

- Jouni

Pari kuvaa, vähän diibadaabaa

Tapahtui tässä taannoin, että käväistiin keikalla kotimaisemissa, Kokkolan The Rock Pubissa. Uusia biisejä esitettiin kolme. Enemmänkin olisi esitetty, mutta Youtuben aikakaudella ei otettu sitä riskiä, että biisien liveversiot ovat jaossa ennen levyn varsinaista julkaisua.

Keikalla kulki kivasti. Ainakin siihen nähden, että viimeiset bänditreenit oltiin vedetty ennen levytystä, joskus loppukeväästä. Mutta mitäpä sitä treenaamaan, kun vanhojen biisien varassa mennään. Taisi (ja saisi) olla viimeinen keikka, joka pohjautuu ekan levyn biiseihin.

Ilta oli sikäli merkittävä, että kosketisti Jani, ex-Mysteerimies, Kemppinen soitti ensimmäisen keikkansa virallisena IM-jäsenenä.

Tässä pari kuvaa, jotka salama on pilannut. Mutta onpa ainakin todiste siitä, että osataan täällä tehdä muutakin kuin levyttää.

Huomenna levy-yhtiöpalaveriin ja sitten masteroimaan lättyä. Kertomusta luvassa taas joskus.

- Jouni

Kuvat: Risto D. Kiitokset Esalle

Levy miksattu!

Miksauksiin tuli pienehkö tauko golf- sekä purjehdusreissuni takia, mutta kisojen jälkeen takaisin mikserin ääreen ja eilen illalla paria pientä viimeistelyä vaille saatiin miksaukset valmiiksi. Tänään loppuviilaukset eilisiin mikseihin, tiedostojen siirtoa, siivousta studiolla sekä soittokamojen roudaus takaisin treenikämpälle.

Nyt on vihdoin kesäkuun 13. päivänä alkanut Isäntä Meidän kakkoslevyn äänitys- sekä miksausurakka ohi. Huomattavasti nopeammin siis kuin edeltäjänsä, jota tehtiin pätkissä silloin tällöin yhteensä kolmen ja puolen vuoden ajan.

Moni voi silti ihmetellä, kuinka yhdentoista biisin miksaamiseen kuluu kuusi päivää, kun esim Kevin Shirley miksaa parhaimmillaan levyn neljässä päivässä: Shirley ei pelaa välillä XBoxilla rallia kesken sessioiden :)


Flatout nollaa ajatukset miksausten välillä

Pasi

Oranssi apina iskee jälleen!

Huh hah hei ja miksaukset etenee. Työrytmi heittänyt jo kuperkeikkaa. Kellon lyödessä viime yönä kolmea, lopetimme eilispäivän miksaukset ja tietysti tämän päivän aamu alkoi vastaavasti kello yksi iltapäivällä. Tahti on ollut tiivis ja 8 kipaletta levylle on jo iskukunnossa.

Miksatessamme eilen erästä tanssikappaletta, oranssi apina yllätti jälleen: Tällä kertaa soittamalla kyseiseen biisiin sen kummempia kysymättä pienen kellopeliriffin.


kellopelitystä

Pasisti

Miksaukset käynnissä - Nyt tykittää

Lauluäänitysten ja parin välipäivän jälkeen korvat olivat levänneet tarpeeksi levyn miksausta varten. Lauantaina miksaukset saatiinkin vihdoin aluilleen ja perussoundit kohdilleen. Tätä kirjoitettaessa neljä biisiä onkin jo miksattu valmiiksi. Miksauksen lähtökohtana oli se että käytetään ainoastaan soitinten omia "luomu"soundeja siten että yleissoundi potkii ja tykittää! Mitään ei myöskään korjailla eikä viritetä. Tältä Isäntä Meidän siis kuulostaa oikeasti :)


T & P ruuvaamassa nuvikoita kunnes rokkaa kympillä!


Soundeja haettaessa kuunneltiin muutakin kuin omaa musiikkia

T & P
(Terrance & Phillip)

Äänitykset vähä niinku siinä

Se on kuoro. Askel rokkistemmojen tuolle puolen.

Nyt on laulut laulettu. Kuorotkin. Oikeat kuorotkin.
Omasta osuudestani vielä sen verran, että olihan se aika mielenkiintoista laulaa biisiä, jossa kerrotaan pohjoistuulesta, keskellä kuuminta kesää. Varsinkin, kun studion ainoa ilmastointilaite surisi jossain muualla kuin laulusalissa.

Helteestä en ole nauttinut, mutta helteen olen joka solullani elenyt.
Kaikki on kuitenkin sujunut todella mainiosti ja lujalla potkulla. Kuudes ja viimeinen laulupäivä saatiin nätisti purkkiin keskiviikkona hieman ennen keskiyötä.

Onneksi sentään aikataulussa on ollut sopivasti ilmaa. Ilman ilmastoitua tarkkaamoa, keidasmaista taukotilaa, laulusessioista ei olisi tullut mitään.

Hienointa tässä on se, että levy on nyt oikeasti päästy tekemään putkessa. Tunnelma ja tekemisen meininki kuuluu. Debyyttihän väännettiin kolmessa vuodessa, turhauttavan pienissä palasissa.

Sessioiden mielenkiintoisin ilta oli maanantaina, kun kahdentoista hengen kuoro, sieltä täältä koottu, astui valmiiksi hikoiltuun studioon. Kuoro selvisi taivaallisesta osuudestaan reilussa tunnissa, mikä oli aika uskomaton suoritus. Hatunnosto siitä. Kiitos vielä kerran kaikille loistaville laulajille! Ja syvä kumarrus Heikki Nisoselle kuorosovituksesta.

Isäntä Meidän -kuoron jylhä välipala.

Heiska ja Koskela nakuttivat loput rokkistemmansa keskiviikkona illansuussa. Siitä palkaksi Jägeria ja Bacardia.

On onni olla taustalaulaja.

Timo vetää tänään loput pari sooloaan narulle. Sitten päästetään Pasi miksaamaan.
Tämä on hienoa! Kuumuudesta huolimatta.

Kesän kuumin juttu.

- Jouni

Elämän hedelmiä

Otsikko on elämään jäänyt heitto Radio Keski-Pohjanmaan haastattelusta viime torstailta.
Elämän hedelmiä tässä on tosiaan viime viikot työstetty. Onneksi vaimo ymmärtää. Tällä kesälomalla ei nimittäin ole lomailtu.

Sattui niin, että studiohommat lykkääntyivät niiden liiankin perinteisten levy-yhtiökuvioiden takia kolmella kuukaudella suunniteltua myöhemmäksi. Kohdallani se tarkoitti sitä, että levytys ja Kokkolan oopperakesän jättimäisen Carmen-produktion loppupuristus sattuivat samalle kuukaudelle.

Totisena taustakuorossa. Kuva: Markku Jokela

Kun Carmenin neljäs ja viimeinen esitys kajahti ilmoille tiistai-iltana, en rynnännyt kuohuviiniä poksautellen Kokkolan yöhön. Ei. Tämä poika paineli kotiin odottamaan seuraavaa päivää ja alkavia laulun äänityksiä. Vire laulamiseen oli hyvä, mutta pari välipäivää olisi tehnyt henkisesti terää: kunnon nollauksen puutteessa Carmenin kuviot jäivät pyörimään sellaisella repeatilla päähän, että yöhöni mahtui yksi ainoa uni. Sekin oli sävyltään ankea. Unessani rumpalimme Hurtsi, kukapas muu, valitteli, että olemme tekemässä liian siloiteltua levyä. Masentunut Hurtsi olisi halunnut enemmän räkää ja punkkia levylle...

Mitä mies oikeasti sanoo? Se selviää, kun hän taas Lapista studioon junailee?

Mainittakoon vielä se, että tämä kesä on ollut myös valkosipulin kesä. Räkää ja kurkkutauteja on ollut sekä kotona että oopperassa, joten tiukkojen studioaikataulujen vuoksi olen lataillut sellaiset määrät luonnon parasta lääkettä sisuksiini, että tuoksahtava osanottoni teille kaikille.

Oopperan aika on ohi. Carmen purkissa, hevisessiot edessä.

Ennen laulujani Timo oli kitaroinut melkein kaikki soolonsa narulle. Perfektionisti mies. Aika rautaista tavaraa taas tarjoillaan. Sen kunniaksi kuva Timosta. Timo, vedäs vähän!

Timo, omit!

Lauluilla lähdettiin liikenteeseen keskiviikkona iltapäivällä. Mysteerimies oli junaillut Tampereelta tuottajan pallille. Onneksi.

Mysteerimies on saanut piiskattua laulun artikulaatiota ja sanojen rytmitystä ihan uudelle tasolle. Jostain syystä ennen oli tullut vain lauleltua. Artikulaation henkisenä esikuvana ei ollut kukaan muu kuin laulajien laulaja Laila Kinnunen, jonka JO-KAI-SES-STA SA-NAS-TA SAA SEL-VÄÄ ilman sävyäkään töks-töks-tunnelmasta. Ja kun särövallin takaa huudetaan, nousee artikulaation arvo entisestään.

Yllätyksenä itsellenikin aloitin laulusessiot Pasin eli Apollon eli Lollopollon pääosin kynäilemällä mystisellä rallilla, jossa Megadeth kohtaa Rushin. Biisien nimiähän emme vielä paljasta.

Laulukoppi vaihtui laulusaliin.

Parin biisin rennolla päivätahdilla mentiin kolme päivää. Lauantaina annettiin äänelle lepotauko, kun stemmakuorolaiset eli tämän vuoden Tangomarkkinoilla loistanut Sami "Heiska" Heinonen ja Winterbornin Teemu "David" Koskela kurvasivat mikrofonikoppiin. Jätkien soundit pelaavat hienosti yhteen. Puolet stemmakuoroista jo hienosti purkissa.

Maltti on kuitenkin valttia, joten kuoroja ei tuutattu läheskään joka stemmakohtaan. Saan herkutella niillä itse.

Kokkolan koljatit Koskela ja Heiska.

Lauantai kului myös suureksi osaksi puhelimen ja sähköpostin äärellä, kun paiskin töitä porukan kasaamiseksi. Mikä porukka on kyseessä? Siitä lisää ensi viikolla. Hienoa maustetta luvassa. Isäntä Meidän entistäkin mystisempänä...
Vaikka biisit ovat tiukentuneet, on tällä levyllä tosiaankin otettu aika iso askel sinne jonnekin.
Maanantaina taas lauletaan. Kynäilemisiin.

- Jouni