Se meni sit just niin **tuiks tuo pienonsoitto ku mie ennussinkii. Kaks ja puol tsipaletta jäi viel huomiselle. En vaan osannu paremmin. Väsy tuli, myös äänittäjälle. Paree nukkua välillä, jos kuu armahtaa.
Eipä silti, koko naisuus soi tähän mennessä kovalevytetystä materiaalista niiiin lujaa, ettei miehisyyskään ole konsanaan kuulostanut yhtä ihanalta. Vielä jos saadaan ne vierailevat taustakööristit, joita tänään idean tasolla tuumittiin, niin ai vitsikkäläinen! It could get Up To The Limit...
Terve isin, Mysteerimies
keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Forte piano
Jepa jee. Päivän mittaan tuli tuutattua kasetille loput laaserit ym diskohärpättimet.
Pienokin on vireessä (soittaja kuulemma ei) ja niitä siis loppupäivä mukaan tuotantoon.
Ruokatauolla rokkimiehet kävivät pihalla ratsastamassa, eikä tällä kertaa muiden maineella vaan ikkunan takana laiduntavalla 1-heppaisella. Tulipa moinenkin ajoneuvo kokeiltua.
Mysteerimiehestäkin onnistuttiin nappaamaan valokuva pianosessioiden lomassa ja tässäpä kuva kaikelle kansalle näytille:

Pasi
Pienokin on vireessä (soittaja kuulemma ei) ja niitä siis loppupäivä mukaan tuotantoon.
Ruokatauolla rokkimiehet kävivät pihalla ratsastamassa, eikä tällä kertaa muiden maineella vaan ikkunan takana laiduntavalla 1-heppaisella. Tulipa moinenkin ajoneuvo kokeiltua.
Mysteerimiehestäkin onnistuttiin nappaamaan valokuva pianosessioiden lomassa ja tässäpä kuva kaikelle kansalle näytille:

Pasi
Kova levy
Tänään tulee Mysteerimiehelle ovipäivä. Urulla kun voi tehdä jossain määrin samoin kuin kitaralla, eli vetää loput venyttämällä. Piano ei armahda. Ei viittis taas sitä Lennon-nilkutustakaan vetää, kun on niin hienoja teoksia. Imätsin ööl tö piipöö-ö-öl...
Nimim. Nokusekumutku.
Nimim. Nokusekumutku.
tiistai 29. kesäkuuta 2010
Kun ei kukaan muu,
niin minäpä kirjoitan, vaikkei asiaa olekaan. Keypparit on lähes äänitetty, piEnoa puuttuu. Pohjoistuuli saa Jussin, joka kera Pahan Nallen myy meitän tulevaisuuten, jonka Kääpiöt tanssii...
HeVi Shot – Not.
Kyllä kyllä, varmaankin on terveellinen tämä Valion hetelmävihannesjuoma. Pah, sanon minä. Jos moisesta värjäytyy paska mustikan väriseksi, lienee se sen merkki, että kaikki nektarin sisältämät ravinteet tulevat ulos nopeammin kuin se, minkä mukana niiden kuuluisi kropasta poistua.
Ainoa tapa tervehtyä, on syödä lisää lihaa ynnä keitettyjä munia ja heitää leivät tunkiolle! Kuolkaamme nuorina. Death by colesterol.
Voi vide, ku tuo Timo tiluttaa lujaa. Ja tuo Helloween-hommako pitäis tuplata? Olen lirissä.
T: Ei vissiin enää niin Mysteerimies
Ainoa tapa tervehtyä, on syödä lisää lihaa ynnä keitettyjä munia ja heitää leivät tunkiolle! Kuolkaamme nuorina. Death by colesterol.
Voi vide, ku tuo Timo tiluttaa lujaa. Ja tuo Helloween-hommako pitäis tuplata? Olen lirissä.
T: Ei vissiin enää niin Mysteerimies
Jåå jåå! Ai äm ö män.
Det är mycket vackert väder här i Nedervetil idag.
"Mitä? Puhuinko minä ruotsia? No se on menny niin veriin, etten minä enää tiedä kumpaa kieltä minä puhun..." (Pertti Pasanen: Tupakkalakko 1980. Vapaa tulkinta. suom.huom.)
Eipä sillä, etteikö näin olisi. Pahoitteluni, että tuossakin ulkomaankielisessä lauseessa oli todennäköisesti joku asia pielessä – muukin kuin se, että se on kai ruotsia. Alaveteli on kyllä hieno paikka. Täällä ei maailman pahuus juuri tunge iholle, ainakaan tällaisella kelillä. Onneksi nämä aborginaalit puhuvat myös suomea, kun jäi tuo lukioruotsi aikoinaan vähän retuperälle (B).
Ja nyt kioskille.
T: Mysterietman
PS. Edelleenkin tuo viestikello näyttää ihan mitä sattuu. Enkä mie oo mikään Nikula.
"Mitä? Puhuinko minä ruotsia? No se on menny niin veriin, etten minä enää tiedä kumpaa kieltä minä puhun..." (Pertti Pasanen: Tupakkalakko 1980. Vapaa tulkinta. suom.huom.)
Eipä sillä, etteikö näin olisi. Pahoitteluni, että tuossakin ulkomaankielisessä lauseessa oli todennäköisesti joku asia pielessä – muukin kuin se, että se on kai ruotsia. Alaveteli on kyllä hieno paikka. Täällä ei maailman pahuus juuri tunge iholle, ainakaan tällaisella kelillä. Onneksi nämä aborginaalit puhuvat myös suomea, kun jäi tuo lukioruotsi aikoinaan vähän retuperälle (B).
Ja nyt kioskille.
T: Mysterietman
PS. Edelleenkin tuo viestikello näyttää ihan mitä sattuu. Enkä mie oo mikään Nikula.
Hevonen ei valehtele
Ah ja Voih!
Tätä olen alusta asti pelännyt, mysteerimies on homppeli.
Ei kai?
Juu-u, sillä tiedätkö, hän pitää... hevosista!
Iiik, ei kai? Eivoiollatotta.
Ja paskanliekit, töräytti totudenpuhuja. Ihminen ansaitsee tuhonsa.
Kävin näes äsken tuossa hevoslaitumen äärellä moikkaamassa kolmea shettistä ja yhtä isompaa heppaa. Yksikään Heistä ei kysellyt, mistä tulen, kuka olen, saati mitä aion tulevana minuuttina tehdä. Yhtäkään Heistä ei riivannut vähääkään internetin hitaus, Apple-näppäimistöjen paska kirjoittamiskäyttövalmius (josta jostain kumman syystä koin tyhmempänä eläimenä tarvetta avata koneen uudelleen valittaakseni kuin ämmä), saati muutkaan maailman turhuudet. Ainoastaan sietämättömät hyönteiset olivat yhteinen riesamme. Intialainen Odomos näyttää pitävän myös suomalaiset polttiaiset ihmisestä loitolla. Olisin halunnut tarjota voidetta myös elukoille, mutta ei se ehkä olisi ollut sopivaa. Ei, Odomos ei ole henk. koht. palvelijani.
Se, että nuo studion "takapihalla" käyskentelevät sympaattiset hevoset tulevat todennäköisesti kenen tahansa ihmisen luo luullen/tietäen saavansa porkkanaa, leipää, ynnä muita hevosen herkkuja, ei tee niistä ahneita opportunisteja. Ihminen toimii aina toisin. (Vrt. Paha Nalle paimentaa)
Hevonen – etenkin Suomenhevonen – tietää, ettei ihmisellä ole tosipaikan tullen mitään mahollisuuksia. Ja hevonen on sentään saaliseläin.
"Suokki" löytää aina kotiin – löydätkö Sinä?
Hatunnosto hevoselle!
T: Mysteerimies
Tätä olen alusta asti pelännyt, mysteerimies on homppeli.
Ei kai?
Juu-u, sillä tiedätkö, hän pitää... hevosista!
Iiik, ei kai? Eivoiollatotta.
Ja paskanliekit, töräytti totudenpuhuja. Ihminen ansaitsee tuhonsa.
Kävin näes äsken tuossa hevoslaitumen äärellä moikkaamassa kolmea shettistä ja yhtä isompaa heppaa. Yksikään Heistä ei kysellyt, mistä tulen, kuka olen, saati mitä aion tulevana minuuttina tehdä. Yhtäkään Heistä ei riivannut vähääkään internetin hitaus, Apple-näppäimistöjen paska kirjoittamiskäyttövalmius (josta jostain kumman syystä koin tyhmempänä eläimenä tarvetta avata koneen uudelleen valittaakseni kuin ämmä), saati muutkaan maailman turhuudet. Ainoastaan sietämättömät hyönteiset olivat yhteinen riesamme. Intialainen Odomos näyttää pitävän myös suomalaiset polttiaiset ihmisestä loitolla. Olisin halunnut tarjota voidetta myös elukoille, mutta ei se ehkä olisi ollut sopivaa. Ei, Odomos ei ole henk. koht. palvelijani.
Se, että nuo studion "takapihalla" käyskentelevät sympaattiset hevoset tulevat todennäköisesti kenen tahansa ihmisen luo luullen/tietäen saavansa porkkanaa, leipää, ynnä muita hevosen herkkuja, ei tee niistä ahneita opportunisteja. Ihminen toimii aina toisin. (Vrt. Paha Nalle paimentaa)
Hevonen – etenkin Suomenhevonen – tietää, ettei ihmisellä ole tosipaikan tullen mitään mahollisuuksia. Ja hevonen on sentään saaliseläin.
"Suokki" löytää aina kotiin – löydätkö Sinä?
Hatunnosto hevoselle!
T: Mysteerimies
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)