Akkuna auki ja terveisiä studiosta!

Isäntä Meidän – bändi, joka ei malta pysyä poissa studiosta.
Niinhän siinä sitten kävi, että lähdimme jo neljännen kerran tekemään ”viimeistä studioreissua tätä levyä varten”. Nyt on kuitenkin ihan oikeasti lopun ajat käsillä, toisin sanoen ensialbumin viilaamiselle pistetään kohta ihan oikeasti piste. Oikeastaan tässä on jo helvetinmoinen kiire, sillä levy masteroidaan Helsingin Chartmakersilla 13. helmikuuta. IM-debyytin julkaisupäivämäärä on 15. huhtikuuta.
Toinen sinkku julkaistaan muuten lähiviikkoina, joten pitäkäähän korvanne auki!

Tämä on ollut pitkä ja monen mutkan nähnyt prosessi. Debyyttiämmehän oltiin pistämässä pihalle jo viime keväänä, kunnes Suomen Mediamusiikki astui viime metreillä kuvioihin ja muutti suunnitelmat.
Ennen sitä olimme ehtineet tehdä jo viidet eri sessiot studiossa, ja kaikki siihenastinen materiaali oli työstetty debyyttiä silmällä pitäen. Olimme varautuneet siihen, että levy julkaistaan omin voimin tai parhaimmassa tapauksessa annetaan sellaisenaan jonkin levy-yhtiön käsiin.
Meille olikin kertynyt viime talveen mennessä reipas pitkäsoitollinen matskua. Keväällä 2008 kokonaisuus ehdittiin melkein pistää painoon ja pihalle, kunnes Mediamusiikki löysi meidät. Näytöskeikan ja parin palaverin jälkeen, viime kesänä, studion ovi pantiin narisemaan kuudennen kerran. Ja nyt on menossa sitten se seitsemäs reissu studiossa. Se viimeinen tätä levyä varten. Koputetaan puuta…

Behind the scenes –tarinaa sen verran, että kävimme aika tyhjentävää keskustelua seitsemännen studioreissun mielekkyydestä Kemin keikan (28.11.2008) jälkimainingeissa, Hullun Pohjolan takahuoneessa, jaloviinan voimalla… Sen verran lupaavia biisinpoikasia sattui kuitenkin olemaan takataskussa, että yleinen mielipide käännähti vielä yhtä studioreissua puoltavaksi.

Joulun alla teimme jotain poikkeuksellista, kun päätimme ensi kertaa IM-historiassa äänittää demot uusista biiseistä. Demotus osui melko mielenkiintoiseen ajankohtaan: kitaristi Timo Kauppisen seinä- ja lattianaapureille pisteet siitä, että työrauhaamme ei uskallettu häiritä, vaikka kyseessä oli myöhäinen ilta jouluaaton aattona. No, ei me rumpuja sentään soitettu.

Studio57:n tuttu ovi narahti sen seitsemännen kerran tammikuun puolivälin jälkeen, kun kolmen biisin rummut käytiin läiskimässä sisään. Kaksi omaa siivua, yksi käännösbiisi... Kovaa kamaa!

Heti aloitussessioiden jälkeen piipahdimme avaamassa Kokkolan Akkunan. Koskettimien takana nähtiin tällä kertaa Jukka Hänninen, mies, joka rokkaa nukkuessaankin.
Nuorille suunnattu Akkuna-kulttuurikahvila pitää tiukasti kiinni kohderyhmästään. Niinpä pari itsensä hyvään nousukiitoon siemaillutta IM-aikamiesfania jätettiinkin tylysti ovien ulkopuolelle. Kympin lipuista huolimatta yleisöä kertyi ihan mukavasti, ja puolen tunnin keikka rokkasi hyvällä hapella.


Illan toinen esiintyjä oli Idols-tähti Katri Ylander. Ennen IM-setin päättänyttä Raunioiden Kuningasta spiikkasinkin komeasti, että ”seuraavaksi lavalle astelle Katja (huomaa j-kirjain) Ylander…”


Takaisin studioon palasimme tammikuun lopulla. Vuorossa olivat komppikitarat, basso ja laulu. Urakoimme kaksi erittäin pitkäksi venynyttä päivää, mutta kaikki tarvittava saatiin kunnialla talteen. Väsymystä vastaan taistelimme mielettömän hyvällä tekemisen meiningillä ja yhteishengellä.

Kitaristi Timolla tosin usko joutui koetukselle levylle päätyvän käännösbiisin kanssa. Ei siinä mitään, jos yksi teemariffi tai bridge toistuvat biisissä viitisen kertaa. Se pistää sen sijaan mietteliääksi, kun jokainen riffi ja bridge on soitettu fiilispohjalta varioiden.
Haastavuutta lisäsi myös alkuperäisversion järjetön määrä kaikua, joka teki yksittäisten nuottien blokkaamisen kinkkiseksi hommaksi. Identtisyyden nimissä hätäapua haettiin YouTuben keikkataltioinneista.

Väliaikatunnelmointia laulukopissa...


Lainabiisien lupahärdelli on muuten aina ihan oma maailmansa. Musta Aurinko Nousee -biisin sovitusluvat saatiin jollain ihme ilveellä väännettyä vajaassa kuukaudessa, mutta nyt työn alla olevan käännösbiisin lupien kanssa meni melkein vuosi! Biisin äänitystoiveista oli suurin piirtein jo luovuttu, kunnes kappaleen alkuperäinen laulaja otti sähköpostitse yhteyttä ja kertoi hyvällä fiiliksellä, mistä biisin melko maalailevissa sanoituksissa oikein lauletaan.

Studioruokailusta saisi oman kokkiohjelmansa: tällä kertaa kunnostauduimme –30%-merkeillä varustettujen mikrorieskojen eli einespizzojen saralla. Eikä einesrumban loppua vielä edes näy: seuraavaksi ovat vuorossa koskettimet, soolot ja taustalaulut. Sitten miksauksen kimppuun.
Mutta tästä kaikesta lisää myöhemmin. Kohti debyyttiä!