Studiopäiväkirjan ensimmäinen osa - tällä kertaa videolla:
http://www.youtube.com/watch?v=QKrnzFcWNXg
tiistai 25. tammikuuta 2011
keskiviikko 12. tammikuuta 2011
tiistai 26. lokakuuta 2010
Videosessioista ja säätämisestä
Täällä ollaan. Elossa edelleen!
Levytyksen jälkeinen aika on erikoista aikaa. Ensin on tehty iso yhteinen ponnistus. Kun lapsi on saatu valmiiksi, alkaa odottelu. Turhauttavan pitkä.
Seuraavassa pari sanaa odottelusta.
Kevennyksellä käyntiin. Raskaan sarjan sellaisella.
Ookoo. Lähdetään perusasioista.
Tämähän ei ole mitään blogin päivittämistä. Blogin päivittäminen tarkoittaa sitä, että linjoilla ollaan skarppina uunituoreiden asioiden kanssa. Ja tässä mussutetaan muun muassa 10.-11. syyskuuta tapahtuneita asioita. Anteeksi.
Mutta on tälle selityskin. Päätettiin poikien kanssa, että ei laiteta ulos mitään videokuvauksista ennen kuin sinkku on linjoilla. Hurjimpana asiaa ajoi Timo "The Highland Bird".
Ja onhan siinä pointtinsakin. Uudet kotisivut, uusi ilme, sinkku, video, blogi... Kun räjähtää, niin räjähtää sitten kunnolla.
Niinhän sen piti mennä. Vaan kun ei mennyt. Bisnes on bisnestä.
Jotenkin olemme siinä tilanteessa, että sinkku tulee ulos vasta alkuvuodesta.
Levy-yhtiöstä tälle kaikelle annettiin niin hyvä selitys, että päätimme tyytyä markkinatalouden sääntöihin.
Hommahan menee niin, että joulu se taas tulla jotkuttelee. Ja joulun alla on ylitarjontaa lähes kaikesta - myös musiikista. Tässä kokoluokassa ei siis ole varaa hypätä kusena lumeen.
Tarkoitus olisi, että itse levy pläjähtäisi ilmoille sitten keväthankien aikaan. Sitä silmällä pitäen olemme ainakin keikkakalenteriamme täyttämässä. Kevättalvesta ei luisteta!
Hei. Maidenia. Koppoti-koppoti-koppoti-koppoti.
Nyt ollaan kaukana kotoa! Takaisin asiaan.
Pari sanaa videosta (kuvia ette valitettavasti saa, pihtaamme niitäkin alkuvuoteen).
Video siis kuvattiin syyskuun ensimmäisellä puoliskolla.
Kuvaussessio oli kahden päivän tiukka puristus. Sitäkin enemmän puristeltiin kuitenkin ennen kuvausten alkua.
Ohjaaja Heiska eli Sami Heinonen, tuttu myös IM-taustakuoroista ja Tangomarkkinoilta, oli saanut meiltä videobiisin useita viikkoja ennen kuvausten alkua. Kuvakäsiksenkin mies oli laatinut. Tehnyt paljon työtä.
Mutta mitä tekee Nikula?
Minä sitten pienessä taiteilijamielessäni aloin säädellä asioita. Kahta päivää ennen h-hetkeä kypsyin ajatukseen, että olemme tekemästä väärästä biisistä videota. Ei alkuperäisessäkään mitään vikaa olisi ollut. Se on helvetillinen iskuveisu.
Silti. Jotain tapahtui.
Ei muuta kuin yötä vasten tekstiviesti ohjaajalle: "Mitäpä jos..."
Seuraavana aamuna olikin sitten puhelinrallin paikka. Ohjaaja Heiska pureskeli hetken ja nousi kanveesista kuin Mies:
"Haasteet kuuluvat asiaan", tokaisi hän (äänessään lievää turhautuneisuutta).
Operaattori kiitti, kun asiaa setvittiin perin pohjin puhelimitse bändiporukalla. Viimeisen signaalin näytti Ile Vainio AXR Musicilta. Ei muuta kuin biisi vaihtoon. Kaikilla hyvä mieli. Rauhallinen ja tyyni.
Tässä välissä piti olla mahtavia kuvia mahtavista videosessioista. Mutta kun sinkun ja samalla videobiisinkin julkaisua siirettiin, joudutte tyytymään täytematskuun.
Vuoden luontokuva. Hurli haarailee tunteella. Kuva Lappeenrannan keikkareissulta viime talvelta. Koskettimissa oli Hännisen Jukka.
Samalla reissulla. Tässä ollaan Jyväskylän keikan jälkilöylyissä.
Hissirakkautta.
Bändikuva helvetistä. Onneksi tästä voi edes oppia. Näin ei oteta bändikuvia. Ja missä Kemppinen?
Takaisin nykyhetkeen. Kemppinen puhuu ja on mystinen. Tämä on ainoa kuva, joka tässä vaiheessa julkistetaan videosessioista (kuva ei liity itse videoon).
Kahden päivän kuvausten jälkeen juhlistimme hyviä sessioita.
Timo oli pilata illan pistämällä dvd-soittimaan kreikkalaista Firewindia. Kemppisen kanssa pohdimme ääneen, että Firewind olisi ollut hyvä syy lopettaa hevin kuunteleminen.
Firewindhan on kuuluisa siitä, että Ozzyt ja Tolkit vievät soittajat. Siltä Firewind kuulostaakin: kovia soittajia ja hieno laulaja, mutta meininki on yhtä kohkaamista ja uhoamista. Kaukaisilta tuntuivat Rainbown kultakaudet, jolloin suurin piirtein saman genren biisit perustuivat iskeville ideoille ja tunteikkaille melodioille.
Korkean paikan leiri. Videosessioiden jälkeen baarissa. Siellä oli mies, joka laulaa Judas Priestia paremmin Rob Halford. Hän on Antti, sukunimeä en muista, Toholammilta.
Loppuun vielä tällaista. Isäntien perustajakolmikon progressiiviset tuulahdukset.
Avaruuden kukkaset.
Odottelu jatkuu. Malttakaa alkuvuoteen. Niin mekin.
Hyvää pitää joskus odottaa.
- Jouni
Levytyksen jälkeinen aika on erikoista aikaa. Ensin on tehty iso yhteinen ponnistus. Kun lapsi on saatu valmiiksi, alkaa odottelu. Turhauttavan pitkä.
Seuraavassa pari sanaa odottelusta.
Kevennyksellä käyntiin. Raskaan sarjan sellaisella.
Ookoo. Lähdetään perusasioista.
Tämähän ei ole mitään blogin päivittämistä. Blogin päivittäminen tarkoittaa sitä, että linjoilla ollaan skarppina uunituoreiden asioiden kanssa. Ja tässä mussutetaan muun muassa 10.-11. syyskuuta tapahtuneita asioita. Anteeksi.
Mutta on tälle selityskin. Päätettiin poikien kanssa, että ei laiteta ulos mitään videokuvauksista ennen kuin sinkku on linjoilla. Hurjimpana asiaa ajoi Timo "The Highland Bird".
Ja onhan siinä pointtinsakin. Uudet kotisivut, uusi ilme, sinkku, video, blogi... Kun räjähtää, niin räjähtää sitten kunnolla.
Niinhän sen piti mennä. Vaan kun ei mennyt. Bisnes on bisnestä.
Jotenkin olemme siinä tilanteessa, että sinkku tulee ulos vasta alkuvuodesta.
Levy-yhtiöstä tälle kaikelle annettiin niin hyvä selitys, että päätimme tyytyä markkinatalouden sääntöihin.
Hommahan menee niin, että joulu se taas tulla jotkuttelee. Ja joulun alla on ylitarjontaa lähes kaikesta - myös musiikista. Tässä kokoluokassa ei siis ole varaa hypätä kusena lumeen.
Tarkoitus olisi, että itse levy pläjähtäisi ilmoille sitten keväthankien aikaan. Sitä silmällä pitäen olemme ainakin keikkakalenteriamme täyttämässä. Kevättalvesta ei luisteta!
Hei. Maidenia. Koppoti-koppoti-koppoti-koppoti.
Nyt ollaan kaukana kotoa! Takaisin asiaan.
Pari sanaa videosta (kuvia ette valitettavasti saa, pihtaamme niitäkin alkuvuoteen).
Video siis kuvattiin syyskuun ensimmäisellä puoliskolla.
Kuvaussessio oli kahden päivän tiukka puristus. Sitäkin enemmän puristeltiin kuitenkin ennen kuvausten alkua.
Ohjaaja Heiska eli Sami Heinonen, tuttu myös IM-taustakuoroista ja Tangomarkkinoilta, oli saanut meiltä videobiisin useita viikkoja ennen kuvausten alkua. Kuvakäsiksenkin mies oli laatinut. Tehnyt paljon työtä.
Mutta mitä tekee Nikula?
Minä sitten pienessä taiteilijamielessäni aloin säädellä asioita. Kahta päivää ennen h-hetkeä kypsyin ajatukseen, että olemme tekemästä väärästä biisistä videota. Ei alkuperäisessäkään mitään vikaa olisi ollut. Se on helvetillinen iskuveisu.
Silti. Jotain tapahtui.
Ei muuta kuin yötä vasten tekstiviesti ohjaajalle: "Mitäpä jos..."
Seuraavana aamuna olikin sitten puhelinrallin paikka. Ohjaaja Heiska pureskeli hetken ja nousi kanveesista kuin Mies:
"Haasteet kuuluvat asiaan", tokaisi hän (äänessään lievää turhautuneisuutta).
Operaattori kiitti, kun asiaa setvittiin perin pohjin puhelimitse bändiporukalla. Viimeisen signaalin näytti Ile Vainio AXR Musicilta. Ei muuta kuin biisi vaihtoon. Kaikilla hyvä mieli. Rauhallinen ja tyyni.
Tässä välissä piti olla mahtavia kuvia mahtavista videosessioista. Mutta kun sinkun ja samalla videobiisinkin julkaisua siirettiin, joudutte tyytymään täytematskuun.
Vuoden luontokuva. Hurli haarailee tunteella. Kuva Lappeenrannan keikkareissulta viime talvelta. Koskettimissa oli Hännisen Jukka.
Samalla reissulla. Tässä ollaan Jyväskylän keikan jälkilöylyissä.
Hissirakkautta.
Bändikuva helvetistä. Onneksi tästä voi edes oppia. Näin ei oteta bändikuvia. Ja missä Kemppinen?
Takaisin nykyhetkeen. Kemppinen puhuu ja on mystinen. Tämä on ainoa kuva, joka tässä vaiheessa julkistetaan videosessioista (kuva ei liity itse videoon).
Kahden päivän kuvausten jälkeen juhlistimme hyviä sessioita.
Timo oli pilata illan pistämällä dvd-soittimaan kreikkalaista Firewindia. Kemppisen kanssa pohdimme ääneen, että Firewind olisi ollut hyvä syy lopettaa hevin kuunteleminen.
Firewindhan on kuuluisa siitä, että Ozzyt ja Tolkit vievät soittajat. Siltä Firewind kuulostaakin: kovia soittajia ja hieno laulaja, mutta meininki on yhtä kohkaamista ja uhoamista. Kaukaisilta tuntuivat Rainbown kultakaudet, jolloin suurin piirtein saman genren biisit perustuivat iskeville ideoille ja tunteikkaille melodioille.
Korkean paikan leiri. Videosessioiden jälkeen baarissa. Siellä oli mies, joka laulaa Judas Priestia paremmin Rob Halford. Hän on Antti, sukunimeä en muista, Toholammilta.
Loppuun vielä tällaista. Isäntien perustajakolmikon progressiiviset tuulahdukset.
Avaruuden kukkaset.
Odottelu jatkuu. Malttakaa alkuvuoteen. Niin mekin.
Hyvää pitää joskus odottaa.
- Jouni
tiistai 14. syyskuuta 2010
Levy-yhtiössä kahvilla ja masteroimassa
Ile Vainio ja Mikko Saukkonen sekä Isukin pojat isossa maailmassa.
Edelleen täytyy hehkuttaa sitä, että Isäntien kakkoslevy saatiin tehtyä tehokkaasti putkessa. Masteroimaankin päästiin syyskuun alussa, vain kuukautta äänitys- ja miksausurakan päättymisen jälkeen.
Helsinki otettiin haltuun 1.-2. syyskuuta.
Kun Kokkolasta lähdetään, tarkoittaa se aikaisia aamuja. Ei siinä ehdi heittää edes puuroa naamaan, kun kolme miestä astuu henkilöautoon kello 6.45. Sitten kohti Vaasaa, josta Lapin poika Hurtsi, tai Isäntä-leirissä japanilaisittain vääntyvä Hurli, napataan Opelin etupenkille. Ilmajoen Koskenkorvan kohdalla aamusämpylää poskeen.
Huoltamolla tajuamme, että jossain päin Suomea eletään vielä vuodessa 1981, ainakin kanta-asiakkaiden syysmuodista päätellen. Pitkätukkien yhteisestä vessareissustakin kuuluu kahviosta kuittailua. Niin, milloinkahan viimeksi pitkä tukka on ollut homouden merkki? Vuonna 1981? Hieno paikka silti tuo Koskenkorva. Kahvi on hyvää ja sämpylä täyttää.
Kosketinihme Kemppiselle kurvataan seuraavaksi. Mies elää Tampereella eli niin etelässä, että pihapuussakin kasvaa päärynöitä. Maistan yhden: Jouni tykkää tästä.
Matka meinaa tyssätä vähän ennen Helsinkiä, kun huomaan pankkikorttini vanhentuneen matkan aikana. Mutta Timon pussi on pelastaa.
Myöhästymme vain kahdella minuutilla kahdeksi sovitusta levy-yhtiöpalaverista.
Varastohalli vai kultalevytehdas? Ei tänne vahingossa löytäisi.
Levy-yhtiöt ovat erikoisia paikkoja. Niin myös Edel (nykyisin AXR Music). Ei uskoisi, että Viikin perukoilta, teollisuusalueen viimeisestä sopukasta löytyvän varastohallin sisällä on seiniä, jotka on vuorattu kultalevyillä.
Tätä lisää.
Hienoa on myös nähdä se, että vaikka kuinka levybisneksen alamäestä puhutaan, niin ainakin Edelin toimistolla väännetään tosissaan hommia. Puhelimet soivat, ja ihmisiä vilisee siellä täällä. Pianisti Esa Nieminenkin vaeltelee levottoman näköisenä tyhjä kahvikuppi kädessään.
Ile Vainio on uusi tuttavuus vain Hurtsille. Kemppinenkin oli osunut Ilen kanssa yhteisille jatkoille jo Popeda-aikoinaan.
Mieluisa yllätys kaikille on se, että Edelin (eli AXR Musicin) uusi tiedottaja Mikko Saukkonen vaikuttaa hommaansa sopivalta mieheltä. On mukava kertoa visioista, kun pöydän toisella puolella ollaan oikeasti kiinnostuneita.
Päätämme levyn julkaisuajankohdasta ja ensimmäisen sinkun pullautukesta pihalle. Lopuksi juomme tyytyväisinä kahvia ja kuuntelemme Ile Vainion juttuja. Niitä riittää. Hyvä palaveri.
Kauppinen ja Kemppinen.
Illansuussa keskitymme ökyisän Katajanokan halvassa Eurohostellisamme nauttimaan siitä, että bändi on kerrankin koko porukalla liikenteessä ilman sen suurempia suorituspaineita. Nautimme parit.
Hurli ottaa omansa.
Tunnetta tunteella.
Uudo armeijan leivissä.
Punaista päin.
Italopowerin luvattu lapsi, journalistinakin tunnettu Ossi Jääskeläinen (Ossille: ei se Labyrinth nyt niin erikoinen ole, kuuntele ennemmin vaikka Ring of Firea) lyöttäytyy perinteitä kunnioitten taas seuraamme.
Loppuillan istumme Kaisaniemessä terassilla.
Kannatti tulla, sillä Hurtsi oli malttanut säästää reissun tärkeintä puheenvuoroa. Oikean hetken tultua mies lyö pöytään oman mielipiteensä tulevan levyn nimestä. Ei kyseessä mikään uusi avaus ole, mutta rohkea nosto kuitenkin, sillä levyn nimeksi oli jo lukittu tyystin toinen juttu. Hurtsin hyvin perusteltu ja Kemin Mafiallakin hyväksytetty shokkikortti puree. Ossikin nyökyttelee. Päätämme lukita levyn nimen uudelleen. Tällä kertaa edellistä paremmin. Tämä on muuten nappinimi!
Hurli on juuri lukinnut kakkoslevyn nimen. Sille!
Edelleen täytyy hehkuttaa sitä, että Isäntien kakkoslevy saatiin tehtyä tehokkaasti putkessa. Masteroimaankin päästiin syyskuun alussa, vain kuukautta äänitys- ja miksausurakan päättymisen jälkeen.
Helsinki otettiin haltuun 1.-2. syyskuuta.
Kun Kokkolasta lähdetään, tarkoittaa se aikaisia aamuja. Ei siinä ehdi heittää edes puuroa naamaan, kun kolme miestä astuu henkilöautoon kello 6.45. Sitten kohti Vaasaa, josta Lapin poika Hurtsi, tai Isäntä-leirissä japanilaisittain vääntyvä Hurli, napataan Opelin etupenkille. Ilmajoen Koskenkorvan kohdalla aamusämpylää poskeen.
Huoltamolla tajuamme, että jossain päin Suomea eletään vielä vuodessa 1981, ainakin kanta-asiakkaiden syysmuodista päätellen. Pitkätukkien yhteisestä vessareissustakin kuuluu kahviosta kuittailua. Niin, milloinkahan viimeksi pitkä tukka on ollut homouden merkki? Vuonna 1981? Hieno paikka silti tuo Koskenkorva. Kahvi on hyvää ja sämpylä täyttää.
Kosketinihme Kemppiselle kurvataan seuraavaksi. Mies elää Tampereella eli niin etelässä, että pihapuussakin kasvaa päärynöitä. Maistan yhden: Jouni tykkää tästä.
Matka meinaa tyssätä vähän ennen Helsinkiä, kun huomaan pankkikorttini vanhentuneen matkan aikana. Mutta Timon pussi on pelastaa.
Myöhästymme vain kahdella minuutilla kahdeksi sovitusta levy-yhtiöpalaverista.
Varastohalli vai kultalevytehdas? Ei tänne vahingossa löytäisi.
Levy-yhtiöt ovat erikoisia paikkoja. Niin myös Edel (nykyisin AXR Music). Ei uskoisi, että Viikin perukoilta, teollisuusalueen viimeisestä sopukasta löytyvän varastohallin sisällä on seiniä, jotka on vuorattu kultalevyillä.
Tätä lisää.
Hienoa on myös nähdä se, että vaikka kuinka levybisneksen alamäestä puhutaan, niin ainakin Edelin toimistolla väännetään tosissaan hommia. Puhelimet soivat, ja ihmisiä vilisee siellä täällä. Pianisti Esa Nieminenkin vaeltelee levottoman näköisenä tyhjä kahvikuppi kädessään.
Ile Vainio on uusi tuttavuus vain Hurtsille. Kemppinenkin oli osunut Ilen kanssa yhteisille jatkoille jo Popeda-aikoinaan.
Mieluisa yllätys kaikille on se, että Edelin (eli AXR Musicin) uusi tiedottaja Mikko Saukkonen vaikuttaa hommaansa sopivalta mieheltä. On mukava kertoa visioista, kun pöydän toisella puolella ollaan oikeasti kiinnostuneita.
Päätämme levyn julkaisuajankohdasta ja ensimmäisen sinkun pullautukesta pihalle. Lopuksi juomme tyytyväisinä kahvia ja kuuntelemme Ile Vainion juttuja. Niitä riittää. Hyvä palaveri.
Kauppinen ja Kemppinen.
Illansuussa keskitymme ökyisän Katajanokan halvassa Eurohostellisamme nauttimaan siitä, että bändi on kerrankin koko porukalla liikenteessä ilman sen suurempia suorituspaineita. Nautimme parit.
Hurli ottaa omansa.
Tunnetta tunteella.
Uudo armeijan leivissä.
Punaista päin.
Italopowerin luvattu lapsi, journalistinakin tunnettu Ossi Jääskeläinen (Ossille: ei se Labyrinth nyt niin erikoinen ole, kuuntele ennemmin vaikka Ring of Firea) lyöttäytyy perinteitä kunnioitten taas seuraamme.
Loppuillan istumme Kaisaniemessä terassilla.
Kannatti tulla, sillä Hurtsi oli malttanut säästää reissun tärkeintä puheenvuoroa. Oikean hetken tultua mies lyö pöytään oman mielipiteensä tulevan levyn nimestä. Ei kyseessä mikään uusi avaus ole, mutta rohkea nosto kuitenkin, sillä levyn nimeksi oli jo lukittu tyystin toinen juttu. Hurtsin hyvin perusteltu ja Kemin Mafiallakin hyväksytetty shokkikortti puree. Ossikin nyökyttelee. Päätämme lukita levyn nimen uudelleen. Tällä kertaa edellistä paremmin. Tämä on muuten nappinimi!
Hurli on juuri lukinnut kakkoslevyn nimen. Sille!
Seuraavana aamuna pyöräytämme kymmeneksi Svantelle eli Chartmakers Studiolle Töölön Topeliuksenkadulle. Kemppinen on avannut aamunsa hississä, legendaarisimmilla möläytyksillään koskaan, mutta ei niitä voi tänne laittaa. Kerrotaan sitten joskus.
Svante.
Masterointi on sellainen asia, että sitä ei kannata käydä selittelemään. Sanotaan vain näin, että hyvästä levystä tehdään masteroinnissa vieläkin parempi. Ja Svante osaa sen.
Referenssilevynä käytämme miksauksessakin suuntaviivoja antanutta Waspin uutukaista eli Babylonia, joka on muuten hemmetin hyvä ja potkivilla soundeilla varustettu levy. Svante tekee taas taidetta. Levymme on valmis kahteen mennessä.
Skarpeimmasta päästä?
Tällä kertaa kaikki sujuu ensilevyn masterointia selkeämmin. Viimeksihän biisjärjerjestys muuttui ihan viime metreillä. Lisäksi muistissa on levyn päätösbiisin tiputtaminen levyltä masteroinnissa ja korvaaminen villillä kortilla (Kivirekeen Kahlittu). Tällä kertaa kaikki sujuu suunnitellusti. Paitsi siltä osin, että levy sai toisen nimen kuin Helsinkiin lähtiessämme luulimme.
Heitämme uunituoren masterin Edelin eli AXR Musicin pojille.
Neljän ruuhkan puhkaistuamme Opelin rikkinäinen cd-soitinkin alkaa jostain syystä toimia. Pesässä jytisee uusi Isäntä Meidän! Iskeviä sloganeja uusia IM-paitoja varten lohkeilee todetessamme, että uusi levy kannatti tehdä! Pegasuksen kova lätty!
Hyvät kuvat: Ossi J.
Huonot kuvat: bändi
Seuraavassa osassa suuntamme musavideon making of -tunnelmiin. Video kuvattiin muuten viime viikonloppuna. Siitä lisää tässä piakkoin.
- Jouni
Svante.
Masterointi on sellainen asia, että sitä ei kannata käydä selittelemään. Sanotaan vain näin, että hyvästä levystä tehdään masteroinnissa vieläkin parempi. Ja Svante osaa sen.
Referenssilevynä käytämme miksauksessakin suuntaviivoja antanutta Waspin uutukaista eli Babylonia, joka on muuten hemmetin hyvä ja potkivilla soundeilla varustettu levy. Svante tekee taas taidetta. Levymme on valmis kahteen mennessä.
Skarpeimmasta päästä?
Tällä kertaa kaikki sujuu ensilevyn masterointia selkeämmin. Viimeksihän biisjärjerjestys muuttui ihan viime metreillä. Lisäksi muistissa on levyn päätösbiisin tiputtaminen levyltä masteroinnissa ja korvaaminen villillä kortilla (Kivirekeen Kahlittu). Tällä kertaa kaikki sujuu suunnitellusti. Paitsi siltä osin, että levy sai toisen nimen kuin Helsinkiin lähtiessämme luulimme.
Heitämme uunituoren masterin Edelin eli AXR Musicin pojille.
Neljän ruuhkan puhkaistuamme Opelin rikkinäinen cd-soitinkin alkaa jostain syystä toimia. Pesässä jytisee uusi Isäntä Meidän! Iskeviä sloganeja uusia IM-paitoja varten lohkeilee todetessamme, että uusi levy kannatti tehdä! Pegasuksen kova lätty!
Hyvät kuvat: Ossi J.
Huonot kuvat: bändi
Seuraavassa osassa suuntamme musavideon making of -tunnelmiin. Video kuvattiin muuten viime viikonloppuna. Siitä lisää tässä piakkoin.
- Jouni
tiistai 31. elokuuta 2010
Pari kuvaa, vähän diibadaabaa
Tapahtui tässä taannoin, että käväistiin keikalla kotimaisemissa, Kokkolan The Rock Pubissa. Uusia biisejä esitettiin kolme. Enemmänkin olisi esitetty, mutta Youtuben aikakaudella ei otettu sitä riskiä, että biisien liveversiot ovat jaossa ennen levyn varsinaista julkaisua. 
Keikalla kulki kivasti. Ainakin siihen nähden, että viimeiset bänditreenit oltiin vedetty ennen levytystä, joskus loppukeväästä. Mutta mitäpä sitä treenaamaan, kun vanhojen biisien varassa mennään. Taisi (ja saisi) olla viimeinen keikka, joka pohjautuu ekan levyn biiseihin.
Ilta oli sikäli merkittävä, että kosketisti Jani, ex-Mysteerimies, Kemppinen soitti ensimmäisen keikkansa virallisena IM-jäsenenä.
Tässä pari kuvaa, jotka salama on pilannut. Mutta onpa ainakin todiste siitä, että osataan täällä tehdä muutakin kuin levyttää.
Huomenna levy-yhtiöpalaveriin ja sitten masteroimaan lättyä. Kertomusta luvassa taas joskus.
- Jouni
Kuvat: Risto D. Kiitokset Esalle
torstai 29. heinäkuuta 2010
Levy miksattu!
Miksauksiin tuli pienehkö tauko golf- sekä purjehdusreissuni takia, mutta kisojen jälkeen takaisin mikserin ääreen ja eilen illalla paria pientä viimeistelyä vaille saatiin miksaukset valmiiksi. Tänään loppuviilaukset eilisiin mikseihin, tiedostojen siirtoa, siivousta studiolla sekä soittokamojen roudaus takaisin treenikämpälle.
Nyt on vihdoin kesäkuun 13. päivänä alkanut Isäntä Meidän kakkoslevyn äänitys- sekä miksausurakka ohi. Huomattavasti nopeammin siis kuin edeltäjänsä, jota tehtiin pätkissä silloin tällöin yhteensä kolmen ja puolen vuoden ajan.
Moni voi silti ihmetellä, kuinka yhdentoista biisin miksaamiseen kuluu kuusi päivää, kun esim Kevin Shirley miksaa parhaimmillaan levyn neljässä päivässä: Shirley ei pelaa välillä XBoxilla rallia kesken sessioiden :)
Flatout nollaa ajatukset miksausten välillä
Pasi
Nyt on vihdoin kesäkuun 13. päivänä alkanut Isäntä Meidän kakkoslevyn äänitys- sekä miksausurakka ohi. Huomattavasti nopeammin siis kuin edeltäjänsä, jota tehtiin pätkissä silloin tällöin yhteensä kolmen ja puolen vuoden ajan.
Moni voi silti ihmetellä, kuinka yhdentoista biisin miksaamiseen kuluu kuusi päivää, kun esim Kevin Shirley miksaa parhaimmillaan levyn neljässä päivässä: Shirley ei pelaa välillä XBoxilla rallia kesken sessioiden :)
Flatout nollaa ajatukset miksausten välillä
Pasi
torstai 22. heinäkuuta 2010
Oranssi apina iskee jälleen!
Huh hah hei ja miksaukset etenee. Työrytmi heittänyt jo kuperkeikkaa. Kellon lyödessä viime yönä kolmea, lopetimme eilispäivän miksaukset ja tietysti tämän päivän aamu alkoi vastaavasti kello yksi iltapäivällä. Tahti on ollut tiivis ja 8 kipaletta levylle on jo iskukunnossa.
Miksatessamme eilen erästä tanssikappaletta, oranssi apina yllätti jälleen: Tällä kertaa soittamalla kyseiseen biisiin sen kummempia kysymättä pienen kellopeliriffin.
kellopelitystä
Pasisti
Miksatessamme eilen erästä tanssikappaletta, oranssi apina yllätti jälleen: Tällä kertaa soittamalla kyseiseen biisiin sen kummempia kysymättä pienen kellopeliriffin.
kellopelitystä
Pasisti
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)